Taaperoiden treffit osa kaksi

Kuppikuntaatumista lisää. Äidit ne siellä kaakattaa erilaisissa pienissä porukoissaan. Osaa ei kiinnosta koko touhu. Ovat kuin haamuja ja pälyilevät seinille, puhuvat korkeintaan lapsilleen. Osa varottelee kokoajan pientään, siis aivan koko ajan. "Varo, pidä nyt kiinni." "Tämä meidän ei oikein osaa vielä edes kävellä." No ei kai kun et anna sen edes seistä pehmeän maton päällä ilman että pelkäät sen halkaisevan päänsä hetkellä millä hyvänsä. Mihin ihmeeseen olen joutunut? "Onko sinulla nälkä?"äiti kysyy ja samalla vastaa. "Nyt on ruoka-aika." Yksi lapsi paineli aivan omia menojaan kun äidit vähän askarteli. Toinen taapero söi ruokansa yksin ja kun ei saanut lusikkaa enää lattialta niin meni hermot. Yksi juoksi sakset kädessä eikä ottanut kuuleviin korviinsa vaikka toinen äiti yritti varoittaa tilanteesta. Tuntui kovin kaoottiselta. Lähdin hiippaillen vähän vähin äänin mukamas vessaan, mutta koska vessa on eteisessä sieltä voi livahtaa myös samalla pois. En oikein tiennyt kuuluuko ja kennelle kuuluu, jos kuuluu, sanoa heipat. Tulee äitiallergia kun on liian monen säätävän emon kanssa samassa tilassa. Apuaaa! En silti luovuta, mennään taas viikon päästä. Ehkä löydän vielä oman kuppikuntani. Poika nautti ja leikki peltisillä pikkuautoilla melkein kaksi tuntia.