Taaperoiden treffit
Lähdimme kokeilemaan kaupungin tarjoamia palveluja. Aamulla nukuimme älyttömän pitkään. Kun poika iloisesti kiljahti aamun alkamisen merkiksi olin aivan varma ettei kello voi olla yli kuuden. Totuus löytyi kännykästä, joka näytti 8.40. Myöhästyimme taapero treffeiltä vauhdikkaasti lähtienkin tunnin. Onneksi paikalle voi pöllähtää koska tahansa avoimen päiväkodin aukioloajan aikana ja ilmoittautumisia tai muita velvotteita ei ole (paitsi omasta lapsesta huolehtiminen, luonnollisesti). Luulen, että teemme tästä käynnistä tavan. Saattaa olla, että myös viikon muina päivinä menemme pojan kanssa leikkimään pikkuautoilla ja raivoamaan muille lapsille kun vievät kädestä ja huutamaan takaisin, jos ne ei anna just sitä autoa minkä olisin halunnut. Ainakin huomenna olisi luvassa kirpputori. Mietin pitäisikö kestovaippoja myydä tai osa niistä. Saisi vähän joululahjarahaa. En tiedä raaskinko...
Huvittavaa seurata iloisen luottavaista pientä miestä, joka päristeli ja kantoi pikkuautoja äidille sekä hoitotädeille. Olen niin onnellinen, että lapseni uskaltautui käyttämään koko tilaa hyödykseen niin ettei minun tarvinnut kulkea kokoajan perässä. Riitti että välillä tarkastuskatsannon aikana vilkutin ja sanoin että olen edelleen paikalla. Aika oli sopiva ja tosiasiassa suuremmilta tukkanuottasilta vältyttiin. Perhekerhossa on jo harjoiteltu ettei leluja saa viedä toisten lapsien kädestä (huom sanalla harjoiteltu = ei onnistu vielä).
Meitä äitejä on kyllä joka junaa. Koska tilat taapero treffeillä on huomattavasti suuremmat kuin perhekerhossa, eikä ilmoittautumista ole, on lapsia ja äitejä myös paljon. Tämä tarkoittaa kovaa hälinää ja meteliä. Olisin mielelläni repinyt patterit leluista pois. Turha niitä on enää huudattaa kun ei ne luritukset ja määkinät enää kuulu sellaisella mölyssä. Yksi äiti oli Pradan kasseineen ja lapsensa kanssa jotenkin kaukana meikäläisen meikittömästä ja "kerran katsoin peiliin aamulla enkä unohtanut dödöä"-lookista. Yhdellä äidillä oli kaksi lasta ja kasvatusmetodina huutaminen. Vanhempi lapsi sai vähän väliä huutovaroituksia toisesta päästä huonetta ja pienempi mennä viipotti ihan omia aikojaan. Kaksi lasta on enemmän kuin yksi, mutta äiti huutaa metelin yli lapselle, joka leikkii niin ei se kyllä tehoa yhtään. Jos minulla on joskus kaksi niin toivottavasti osaan puhua lapsilleni myös muuten kuin huutamalla tai ainakin ymmärrän pitää pienempää mölyä julkisilla paikoilla. Yhden äidin kanssa jäin juttelemaan valvomiskokemuksista pidempäänkin. Oli mukava kuulla miten valvominen on vaikuttanut heidän elämään ja miten siitä on hiljalleen päästy eroon. Aivan kuin olisin kuunnellut omaa elämääni.
Huvittavaa seurata iloisen luottavaista pientä miestä, joka päristeli ja kantoi pikkuautoja äidille sekä hoitotädeille. Olen niin onnellinen, että lapseni uskaltautui käyttämään koko tilaa hyödykseen niin ettei minun tarvinnut kulkea kokoajan perässä. Riitti että välillä tarkastuskatsannon aikana vilkutin ja sanoin että olen edelleen paikalla. Aika oli sopiva ja tosiasiassa suuremmilta tukkanuottasilta vältyttiin. Perhekerhossa on jo harjoiteltu ettei leluja saa viedä toisten lapsien kädestä (huom sanalla harjoiteltu = ei onnistu vielä).
Meitä äitejä on kyllä joka junaa. Koska tilat taapero treffeillä on huomattavasti suuremmat kuin perhekerhossa, eikä ilmoittautumista ole, on lapsia ja äitejä myös paljon. Tämä tarkoittaa kovaa hälinää ja meteliä. Olisin mielelläni repinyt patterit leluista pois. Turha niitä on enää huudattaa kun ei ne luritukset ja määkinät enää kuulu sellaisella mölyssä. Yksi äiti oli Pradan kasseineen ja lapsensa kanssa jotenkin kaukana meikäläisen meikittömästä ja "kerran katsoin peiliin aamulla enkä unohtanut dödöä"-lookista. Yhdellä äidillä oli kaksi lasta ja kasvatusmetodina huutaminen. Vanhempi lapsi sai vähän väliä huutovaroituksia toisesta päästä huonetta ja pienempi mennä viipotti ihan omia aikojaan. Kaksi lasta on enemmän kuin yksi, mutta äiti huutaa metelin yli lapselle, joka leikkii niin ei se kyllä tehoa yhtään. Jos minulla on joskus kaksi niin toivottavasti osaan puhua lapsilleni myös muuten kuin huutamalla tai ainakin ymmärrän pitää pienempää mölyä julkisilla paikoilla. Yhden äidin kanssa jäin juttelemaan valvomiskokemuksista pidempäänkin. Oli mukava kuulla miten valvominen on vaikuttanut heidän elämään ja miten siitä on hiljalleen päästy eroon. Aivan kuin olisin kuunnellut omaa elämääni.
 |
| Välillä pitää poistua kotoa ettei mene elämä pelkästään videoiden tuijotteluksi. |
Kommentit