kilo lisää
Päivällä oli taas kuuma. Alaselkä ei enää tykkää tästä painon noususta. Arvasinkin sen. Neuvolassa vaaka näytti plussaa kilon verran eli viikossa kilo. Olisi se kumma jos ei selässä tuntuisi. Viime viikolla ei ollut tullut grammaakaan ja siitä kroppa taas piti. Alkaa mahan nahka kutiamaan. Repiiköhän viimeiset venymiset muutaman raskausarven. En ole vielä saanut yhtääkään uutta ensimmäisen raskauden raskausarpien tilalle.
Ensi viikolla tapahtuu. Maanantaina ostetaan. Keskiviikkona muutetaan. Perjantaina myydään. Toivon, että olen yhdessä osassa edes muuton yli tai vielä parempi jos selviän vielä myyntipäivästä. Voi olla muuten aika mukava keikkua pankkiin totaalisesti vasta synnyttäneenä ja vastasyntyneen kanssa.
Lapsipalstat saavat minut tällä hetkellä hulluksi. Ihmiset kysyvät niin outoja asioita: "Miten saan yksi vuotiaan istumaan potalla? Alkaa menemään hermot". Vastaus, jota en kirjoittanut: "Et mitenkään! Lakkaa stressaamasta!". Mikä siinä on, että välillä (myös minulla) häviää se metsä puilta. Miksi ihmeessä sitä ei löydy vertaistuen kautta aitoina ihmiskontakteina vai olenko vaan niin vammaisen vanhanaikainen, että en kirjoittele näitä kysymyksiä netissä vaikkakin osun lukemaan niitä toisinaan vaan kontaktoin ennemmin tuttuja ihmisiä. Muistan jotenkin elävästi sen kun ensimmäiset hammashuudot olivat alkaneen ja neuvolan täti sanoi, että sitä kipua voi lääkitä vauvoille suunnatulla kipulääkkeellä. Se ahaa-elämyksen suuruus oli valtava. Lapseni ei tarvitse luomuna kasvattaa hampaitaan ja hänen äitinsä ei tarvitse luomuna valvoa öitä niiden takia. On olemassa kipulääke! Mikä uskomaton keksintö! Tätä se on, järjettömyyttö ja takaisin alkujuurille vaikka väkisin tai olet huono äiti. Ja vaikka oikeasti et olisikaan huono äiti monenkaan mielestä niin jonkun mielestä olet sellainen kuitenkin teit ihan niin tai näin. Ensisijaisesti pitäisi itse hyväksyä itsensä ihan hyvänä tyyppinä ja elää sen mukaan. Voihan sitä aina oppia uutta, vaikka käyttämään sitä kipulääkettä hampaitta kasvattelevaan vauvaan ja edelleen olla ihan hyvä ihminen.
Ensi viikolla tapahtuu. Maanantaina ostetaan. Keskiviikkona muutetaan. Perjantaina myydään. Toivon, että olen yhdessä osassa edes muuton yli tai vielä parempi jos selviän vielä myyntipäivästä. Voi olla muuten aika mukava keikkua pankkiin totaalisesti vasta synnyttäneenä ja vastasyntyneen kanssa.
Lapsipalstat saavat minut tällä hetkellä hulluksi. Ihmiset kysyvät niin outoja asioita: "Miten saan yksi vuotiaan istumaan potalla? Alkaa menemään hermot". Vastaus, jota en kirjoittanut: "Et mitenkään! Lakkaa stressaamasta!". Mikä siinä on, että välillä (myös minulla) häviää se metsä puilta. Miksi ihmeessä sitä ei löydy vertaistuen kautta aitoina ihmiskontakteina vai olenko vaan niin vammaisen vanhanaikainen, että en kirjoittele näitä kysymyksiä netissä vaikkakin osun lukemaan niitä toisinaan vaan kontaktoin ennemmin tuttuja ihmisiä. Muistan jotenkin elävästi sen kun ensimmäiset hammashuudot olivat alkaneen ja neuvolan täti sanoi, että sitä kipua voi lääkitä vauvoille suunnatulla kipulääkkeellä. Se ahaa-elämyksen suuruus oli valtava. Lapseni ei tarvitse luomuna kasvattaa hampaitaan ja hänen äitinsä ei tarvitse luomuna valvoa öitä niiden takia. On olemassa kipulääke! Mikä uskomaton keksintö! Tätä se on, järjettömyyttö ja takaisin alkujuurille vaikka väkisin tai olet huono äiti. Ja vaikka oikeasti et olisikaan huono äiti monenkaan mielestä niin jonkun mielestä olet sellainen kuitenkin teit ihan niin tai näin. Ensisijaisesti pitäisi itse hyväksyä itsensä ihan hyvänä tyyppinä ja elää sen mukaan. Voihan sitä aina oppia uutta, vaikka käyttämään sitä kipulääkettä hampaitta kasvattelevaan vauvaan ja edelleen olla ihan hyvä ihminen.
Kommentit