odotuksen huipennus

Laskettuaika meni 42min sitten. Olen syönyt yli puolet fazerin sinisestä tänään illalla. On tässä jo odotettu tovi. Ensiksi pelätty, että jos se kuitenkaan ei pysy ja mitä jos pysyykin. Sitten tuskailtu raskauspahoinvoinnissa. Kärsitty liitoskivuista, jotka ottivat ja lähtivät yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Pelätty, että synnytys ehtii käynnistyä ennen muuttoa ja sen tuomia kuvioita. Nyt odotetaan kauhun ja jännityksen sekaisin tuntein, että tulisi jo pian. Raskaus, mikä ihana hormoonimyrkyinen odotuskuvio, joka sotkee kaiken jo olemassa olevan järjestyksen. Ihminen, minä, odotan lasta syntyväksi. Pitääkö se ymmärtää vaikka laskettuaika on jo ohitettu ja olo on hämmentynyt. Ymmärrän sen sitten kun lapsi on sylissäni (toivottavasti), ymmärrän, että hän on se jota odotin. Silti pelkään, että jokin voi vielä mennä pieleen. Pelkään, että syömäni Fazer saa aikaan vatsassa kasvupyrähdyksen ja vauva kasvaa valtavaksi ennen kuin hän tunkeutuu synnytyskanavastani ulos tähän todellisuuteen.