lapsen kehityksen ihmeitä
Tapasin toimintaterapeuttia (äitini ystävää). Kutsuttakoon häntä mammaksi hänen omasta toiveestaan. Hän on hurmaava persoona ja oli todella ihmeellistä kuulla kehitysvaiheiden taakse. Esimerkiksi nyt meneillään olevan kehitysvaiheen, käsien löytymisen, takana on aivopuoliskoiden yhteen toimiminen. Ällistyttävää! Lapset kuulemma saattavat hypätä erilaisten kehitysjaksojen yli, mutta se ei ole hyväksi. On siis tärkeää aivojen kehittymisen kannalta, että kehitysjaksot käydään läpi ja oikealla tavalla.
Kysyin mammalta myös ystäväni vauvasta joka makailee meritähtenä lattialla ja meidän poika pötkönä. Kumpi parempi vai ei väliä... Vastaus sisälti paljon informaatiota. Koetan jakaa teille osan siitä ilman, että puhun täyttä potaskaa. Koska itse en työskentele lähimainkaan terveydenhoitoalalla niin suonette anteeksi jos menee mönkään. Perusperiaate käsien löytymiseen oli aivopuoliskoiden yhteen toimiminen. Jos kehitysvaihe jää totaalisesti välistä voi luvassa olla keskittymishäiriöitä. Jos aivopuoliskot eivät pelaa kunnolla yhteen on lapsen vaikea keskittyä. Keskittyminen tapahtuu erikseen molemmilla puolilla ja edessä olevat asiat ovat hankalia. Tästä taas voi seurata ylivilkkautta. Mieti miten koulussa voi jaksaa, jos on hankala keskittyä edessä olevaan asiaan ja suurin osa huomiosta kiinnittyy sivuillasi tapahtuviin asioihin etkä vaan voi asialle mitään. En olisi ikinä arvannut että sillä on niin paljon väliä. Käsien motoriikkaan taas vaikutti konttaaminen, koska siinä ollaan käsien päällä ja haetaan tuntumaa kämmenien lihaksiin, sormiin jne. Ja se että kääntyy oikein on tärkeää taas konttaamisen kannalta. Kääntymisen pitäisi tapahtua kippura-asennosta ei selkä kaarella, koska myös konttaaminen on kippura-asento ja tästä päästään vielä käsien löytämiseen, joka myös on kippura-asento. Eli kun öapsen keskilinja löytyy, on ryömiminen, konttaaminen ja muut keskilinjaa edellyttävät kehitysvaiheet varmimmin tulossa. Eli lapsi ei ole tähti siirtyessään suoraan kävelyyn ilman konttausta vaan hänellä voi olla tulossa ongelmia (kärjistettynä). Syvätuntoa (heijaamista, "pompottelua") on hyvä tehdä olisikohan ollut tasapainon tai kehon tuntemuksen kannalta? Toisin sanoen olen äitinä mitä parhain, opettavaisin ja aktivoivin "lelu". Hip hei, unohtakaa aktivoivat kalliit heijaavat sitterinne led-valoilla tai ilman, äidin ja isän syliä ei voita mikään!
Lapset eivät itsestään opi, me kannustamme. Se tapahtuu niin huomaamatta, että sitä luulee lapsen tekevän kaiken itsestään. Tavallaan lapsi on täynnä oppimishalua, mutta jos kukaan ei ole naamana niin ei voi oppia hymyilemään. Siitä tulee myös VALTAVA vastuu. Pieni meritähtönen saa nyt sylihoitoa, leluja nenän eteen ja kyljellään makoilua eli vauvaa houkutellaan pitämään käsiä edessään. Minä tietenkin säikäytin äidin kertomuksillani, mutta onneksi mamma kertoi myös sen, että lapset usein korjaavat välistä jääneet kehitysvaiheet ilman, että kukaan huomaa mitään ja mitä aiemmin mahdolliset kehitysvaiheiden välistäjäämiset huomataan sen parempi. Olen siis entistä onnellisempi, että meillä on neuvola. Ei ne meitä äitejä siellä kyttää saadakseen meille pahaa mieltä vaan siksi että niin moni asia vaikuttaa kokonaisuuteen. Olkaamme siis luottavaisen rehellisiä ja loukkaantumatta, jos meitä neuvolassa neuvotaan. Oppikaamme samalla innolla kuin lapsemme, ilman häpeää epäonnistua.
Kysyin mammalta myös ystäväni vauvasta joka makailee meritähtenä lattialla ja meidän poika pötkönä. Kumpi parempi vai ei väliä... Vastaus sisälti paljon informaatiota. Koetan jakaa teille osan siitä ilman, että puhun täyttä potaskaa. Koska itse en työskentele lähimainkaan terveydenhoitoalalla niin suonette anteeksi jos menee mönkään. Perusperiaate käsien löytymiseen oli aivopuoliskoiden yhteen toimiminen. Jos kehitysvaihe jää totaalisesti välistä voi luvassa olla keskittymishäiriöitä. Jos aivopuoliskot eivät pelaa kunnolla yhteen on lapsen vaikea keskittyä. Keskittyminen tapahtuu erikseen molemmilla puolilla ja edessä olevat asiat ovat hankalia. Tästä taas voi seurata ylivilkkautta. Mieti miten koulussa voi jaksaa, jos on hankala keskittyä edessä olevaan asiaan ja suurin osa huomiosta kiinnittyy sivuillasi tapahtuviin asioihin etkä vaan voi asialle mitään. En olisi ikinä arvannut että sillä on niin paljon väliä. Käsien motoriikkaan taas vaikutti konttaaminen, koska siinä ollaan käsien päällä ja haetaan tuntumaa kämmenien lihaksiin, sormiin jne. Ja se että kääntyy oikein on tärkeää taas konttaamisen kannalta. Kääntymisen pitäisi tapahtua kippura-asennosta ei selkä kaarella, koska myös konttaaminen on kippura-asento ja tästä päästään vielä käsien löytämiseen, joka myös on kippura-asento. Eli kun öapsen keskilinja löytyy, on ryömiminen, konttaaminen ja muut keskilinjaa edellyttävät kehitysvaiheet varmimmin tulossa. Eli lapsi ei ole tähti siirtyessään suoraan kävelyyn ilman konttausta vaan hänellä voi olla tulossa ongelmia (kärjistettynä). Syvätuntoa (heijaamista, "pompottelua") on hyvä tehdä olisikohan ollut tasapainon tai kehon tuntemuksen kannalta? Toisin sanoen olen äitinä mitä parhain, opettavaisin ja aktivoivin "lelu". Hip hei, unohtakaa aktivoivat kalliit heijaavat sitterinne led-valoilla tai ilman, äidin ja isän syliä ei voita mikään!
Lapset eivät itsestään opi, me kannustamme. Se tapahtuu niin huomaamatta, että sitä luulee lapsen tekevän kaiken itsestään. Tavallaan lapsi on täynnä oppimishalua, mutta jos kukaan ei ole naamana niin ei voi oppia hymyilemään. Siitä tulee myös VALTAVA vastuu. Pieni meritähtönen saa nyt sylihoitoa, leluja nenän eteen ja kyljellään makoilua eli vauvaa houkutellaan pitämään käsiä edessään. Minä tietenkin säikäytin äidin kertomuksillani, mutta onneksi mamma kertoi myös sen, että lapset usein korjaavat välistä jääneet kehitysvaiheet ilman, että kukaan huomaa mitään ja mitä aiemmin mahdolliset kehitysvaiheiden välistäjäämiset huomataan sen parempi. Olen siis entistä onnellisempi, että meillä on neuvola. Ei ne meitä äitejä siellä kyttää saadakseen meille pahaa mieltä vaan siksi että niin moni asia vaikuttaa kokonaisuuteen. Olkaamme siis luottavaisen rehellisiä ja loukkaantumatta, jos meitä neuvolassa neuvotaan. Oppikaamme samalla innolla kuin lapsemme, ilman häpeää epäonnistua.
Kommentit