melkein nelikuinen vauva
Olen ollut älytön kotinatsi. Herneet nenässä koko päivän, paitsi nyt illalla. Tiesin vielä päivällä, että koko känkkäränkkä kääntyy itseään vastaan illalla, mutta en väsymykseltäni pystynyt piristymään. Onneksi on ystäviä, jotka soittavat puheluita ja ovat yhtä sopivasti suivaantuneita elämän hankaluuteen. Siitä saa paremman mielen kun jollain muulla on yhtä huono mieli. Ihanan sairaan kieroa.
Vaalivalvojaiset meni maratoonisyöttäessä ja toivoessa josko poika olisi muuttanut nukkumarytmin inhimilliseksi. Syöttäminen päättyi hetken rauhalliseen uneen niin, että sain iltapalan kurkkuun ja herra pirteys on kanssamme olohuoneessa. Miksi jotkut saavat sellaisia lapsia, jotka nukkuvat yöt läpeensä? Miksi meillä ei tehdä niin! Valitan taas tästä samasta väsymyksestä koko ajan, mutta elämänpiirini on tällähetkellä niin pieni, ettei oikein ole muuta valitettavaa. Positiivista tosin on se, että mitä pienemmät murheet niin sen paremmin loogisesti voimme. Ensi viikolla myös neuvolan viisaiden tätien luona voin kysyä neuvoja yöunien pidentämiselle ja auttaisiko vaikka kiinteiden lisääminen ruokavalioon. Ainakin joku on joskus luvannut jotain sen suuntaista.
Vauvahierontaa ollaan ihan hyvillä tuloksilla kokeiltu. Poika ainakin tykkää ja kuuntelee tarkkaavaisesti mitä luvassa on. Jos ei se nyt ihan nukkumiseen auta niin ainakin se on kivaa. Koliikkiopas (Kirsti Rikala) on siis löytynyt kirjastosta ja nyt opetellaan. Teksti on mukavasti kirjoitettu ja sisältää hyvää tietoa myös ruokavaliosta, imetyksestä jne. Kokeilin ensin (oppaan oheita kuuntelematta) hieroa vauvaöljyllä koska sellaista nyt sattui löytymään eikä kylmäpuristetulla ruokaöljyllä kun sitä nyt ei kaapissa taas ollut. Tuli näppylää kuten kirjassa varotettiin. Täytyy mennä kauppaan ostamaan pojalle omat ruokaöljyt hierontaan :D
Elän ihan kokonaan uudelleen omaa äidiksi tulemisen kokemusta kun kävimme eilen katsomassa kaunista vajaa kolmeviikkoista tyttöä ja perhettä. Uunituoreen äidin ja isän rakkaus oli kosketeltavan sakeaa. Siitä ilmapiiristä olisi voinut leikata palan kotiin vietäväksi. Pieni tyttönen oli niin pitkäraajainen, että voi pojat varokaa mitkä sääret sieltä tulee. Meidän itäsuomalaista persjalkaista geeniperimää saanut tappi kun ei ylettynyt omaan päälakeensa moneen kuukauteen (mahtaako ylettää vieläkään). Näytti siltä, että tyttösen paidat jää jo nyt hihoista pieniksi vaikka muuten koko olisi sopiva. Tällaista hämähäkkimäistä raajan pituutta kateellisesti ihailen. Samalla oma kullannuppu näytti niin isolta ja touhukkaalta, melkein mutantilta. Miten ihmeessä nämä kullannuput kasvavat näin kovaa vauhtia! Ensimmäistä hapuilevaa vierastusta poika osoitti vieraan sylissä. Meni suupielen alaspäin ja keho jännittyi paikalleen kun vieras mies puhui. Lääkkeeksi vierastamiseen ainakin toistaiseksi kelpasi äidin tai isän hymy.
Ps. Uudet äidit: laittakaa isät kirjoittamaan jotain vauvakirjaan tai kirjoittakaa se mitä isät sanelevat. Meillä pienen väännön jälkeen mies kirjoitti kirjaan isän kertomuksen synnytyksestä ja se on niin kaunista tekstiä, etten meinaa kestää. Tässä kaksi viimeistä lausetta luettavaksenne: Muistan kuitenkin miltä näytit, asentosi, värisi ja kiinni olevat silmäsi. Et sanonut mitään.
Vaalivalvojaiset meni maratoonisyöttäessä ja toivoessa josko poika olisi muuttanut nukkumarytmin inhimilliseksi. Syöttäminen päättyi hetken rauhalliseen uneen niin, että sain iltapalan kurkkuun ja herra pirteys on kanssamme olohuoneessa. Miksi jotkut saavat sellaisia lapsia, jotka nukkuvat yöt läpeensä? Miksi meillä ei tehdä niin! Valitan taas tästä samasta väsymyksestä koko ajan, mutta elämänpiirini on tällähetkellä niin pieni, ettei oikein ole muuta valitettavaa. Positiivista tosin on se, että mitä pienemmät murheet niin sen paremmin loogisesti voimme. Ensi viikolla myös neuvolan viisaiden tätien luona voin kysyä neuvoja yöunien pidentämiselle ja auttaisiko vaikka kiinteiden lisääminen ruokavalioon. Ainakin joku on joskus luvannut jotain sen suuntaista.
Vauvahierontaa ollaan ihan hyvillä tuloksilla kokeiltu. Poika ainakin tykkää ja kuuntelee tarkkaavaisesti mitä luvassa on. Jos ei se nyt ihan nukkumiseen auta niin ainakin se on kivaa. Koliikkiopas (Kirsti Rikala) on siis löytynyt kirjastosta ja nyt opetellaan. Teksti on mukavasti kirjoitettu ja sisältää hyvää tietoa myös ruokavaliosta, imetyksestä jne. Kokeilin ensin (oppaan oheita kuuntelematta) hieroa vauvaöljyllä koska sellaista nyt sattui löytymään eikä kylmäpuristetulla ruokaöljyllä kun sitä nyt ei kaapissa taas ollut. Tuli näppylää kuten kirjassa varotettiin. Täytyy mennä kauppaan ostamaan pojalle omat ruokaöljyt hierontaan :D
Elän ihan kokonaan uudelleen omaa äidiksi tulemisen kokemusta kun kävimme eilen katsomassa kaunista vajaa kolmeviikkoista tyttöä ja perhettä. Uunituoreen äidin ja isän rakkaus oli kosketeltavan sakeaa. Siitä ilmapiiristä olisi voinut leikata palan kotiin vietäväksi. Pieni tyttönen oli niin pitkäraajainen, että voi pojat varokaa mitkä sääret sieltä tulee. Meidän itäsuomalaista persjalkaista geeniperimää saanut tappi kun ei ylettynyt omaan päälakeensa moneen kuukauteen (mahtaako ylettää vieläkään). Näytti siltä, että tyttösen paidat jää jo nyt hihoista pieniksi vaikka muuten koko olisi sopiva. Tällaista hämähäkkimäistä raajan pituutta kateellisesti ihailen. Samalla oma kullannuppu näytti niin isolta ja touhukkaalta, melkein mutantilta. Miten ihmeessä nämä kullannuput kasvavat näin kovaa vauhtia! Ensimmäistä hapuilevaa vierastusta poika osoitti vieraan sylissä. Meni suupielen alaspäin ja keho jännittyi paikalleen kun vieras mies puhui. Lääkkeeksi vierastamiseen ainakin toistaiseksi kelpasi äidin tai isän hymy.
Ps. Uudet äidit: laittakaa isät kirjoittamaan jotain vauvakirjaan tai kirjoittakaa se mitä isät sanelevat. Meillä pienen väännön jälkeen mies kirjoitti kirjaan isän kertomuksen synnytyksestä ja se on niin kaunista tekstiä, etten meinaa kestää. Tässä kaksi viimeistä lausetta luettavaksenne: Muistan kuitenkin miltä näytit, asentosi, värisi ja kiinni olevat silmäsi. Et sanonut mitään.
Kommentit