Muutkin ihmiset saavat vauvoja

Hyvä ystäväni on juuri synnyttämässä ja mua jännittää ihan älyttömästi. Näin kaupungilla toista (ei synnyttävää) ystävää ja olisin varmaan muutenkin mennyt kaupungille kun en meinaa pysyä irti puhelimesta. Toivottavasti siellä on kaikki kunnossa. Sitä on tullut mietittyä omaa synnytystä ja sitä tunnetta kun on niin pihalla, onnellinen ja väsynyt. Samalla tulee ajatelleeksi niitä joilla on tullut komplikaatioita tai on joutunut synnyttämään kuolleen lapsen. Mitä silloin voi enää ajatella vai haluaako ajatella ollenkaan. Nyt kun tuo lapsi on maailmassa sitä tuntee kaiken väsymyksen, turhautumisen ja huolen keskellä eniten kiitosta. Kiitosta siitä, että tähän asti on selvitty. Sitten taas tulee niitä päiviä kun ajattelee olenko ihan mielipuoli kun tähän puuhaan on ryhdytty. Sitä on saanut itsestään jo jollain tavalla muista riippumattoman yksilön, joka on hyödyksi yhteiskunnalle työtätekevänä veronmaksajana ilman turhia sairauspäiviä ja ihan ok asenteella. Nyt sitä ollaan yhteiskunnan taakkana. Koska sitä oikein saa / pitää palata töihin? Tai mitä jos en koskaan olisi saanut lasta.

Kaikki muuttuu ja tavallaan taas ei mikään. Olen edelleen se sama ihminen kuin ennen, mutta uusilla lisäosilla. Nyt kun jännittää toisen puolesta on helpompi samaistua omien kokemusten kautta. Toivottavasti sieltä nyt tulee pian viesti, että kaikki on hyvin.