Taaperon unikoulu
Taapero nukahti kolmantena yönä uniharjoituksiin eli itseksensä. Neljäntenä yönä ei mennyt enää ihan niin hyvin, mutta toivoa on ilmassa. Nyt viiden yö on isän harteilla. Sanotaan, ettei pienille lapsille kannata opettaa mitään uusia juttuja juuri ennen seuraavan tuloa, mutta samalla sanotaan myös, että lapset tottuvat asioihin todella nopeasti ja että lapset taantuvat kun perheeseen syntyy seuraava. Jos se nyt vaikka tässä oppisi jotain nukkumisrituaaleja eikä taantuisi ihan vastasyntyneen tasolle kun vauva syntyy.
Meillä on kohtuullisen hövelisti hoidettu nukuttamiset eli pääasia on kunhan nukkuu. Lapsi oli pienenä hyvin huonosti nukkuva ja lapsen uni muodostui meille vanhemmille erittäin tärkeäksi asiaksi. Jos uni on vaatinut vierellä oloa niin sitten on maattu vieressä. Edelleenkin poika tarvitsee rauhallisen ympäristön nukahtaakseen, ei todellakaan nuku missä sattuu vaikka varmasti kaikki konstit radion huudattamisesta imuroimiseen tehtiin ettei vaan totu nukkumaan hiljaisessa kun oli pikkiriikkinen ja nuo koirat ovat hoitaneet osansa metelistä. Kerrottakoon kaikille hyvien unien lapsien äideille tai odottaville ensiäideille että kyllä siinä on myös lapsen omaa persoonaa mukana osaako nukkua metelissä vai ei. Ei nuku kun on niin kiinnostunut olemaan mukana toiminnassa ja sama ihan vauvasta alkaen on kuunnellut ääniä tarkkaan.
Poika nukkui jo omassa sängyssään yläkerrassa (meidän makuuhuone on alakerrassa) useamman kuukauden, mutta korvatulehduskierteen alettua en jaksanut ravata yläkertaan rauhoittelemaan lasta vaan siirsimme hänet meidän viereen. Siihen poika jäi aluksi siksi aikaa, että saadaan kierre loppumaan ja samalla pinnasänkyyn hiipi erilaisia sinne kuulumattomia täytteitä mm. pahvilaatikoita. Seuraavaksi ajattelin, että ihan kohta kun pahimmat helteet menee ohi, mutta taapero sai kiintymyskauden ja huolestui möröistä. Näköjään on niin että vajaa kaksi vuotiasta pelottaa (=pepottaa), jos jossain on mörkö (=pömpöö). En käsitä miten. Ei meillä puhuta päivällispöydässä tai missään aikuisten keskusteluissa möröistä. Edelleenkin pääasia on, että nukkuu ja kunhan tästä johonkin muutetaan niin oppii sitten sielläkin nukkumaan. Täytyy tästä mennä itsekin maate (eli nukkumaan, vessaan, nukkumaan, vessaan, nukkumaan vessaan... niin monta kertaa että kello on lopulta kahdeksan.)
Ainiin täytyyhän se meidän unikoulun metodi paljastaa:
Kylvyn jälkeen rauhoitutaan ja syödään iltapala tai iltapalan jälkeen rauhoitutaan ja mennään kylpyyn (riippuu tilanteesta).
Heilutetaan hyvät yöt koirille ja milloin millekin autolle ja lelulle (tästä rituaalista poika on tarkka, jos jää väliin niin ei hyvä heilu).
Hammaspesu ja satu sekä iltarukous.
Jostain syystä meidän pojalle on tärkeää, että nukke on vieressä peiton alla.
Kerrotaan, että äiti tai isä tulee kohta, mutta nyt on aika mennä nukkumaan eikä sängystä saa tulla pois.
Palautetaan lapsi niin monta kertaa kuin on tarve sänkyyn ja aluksi kerrotaan, että nyt nukutaan, mutta jos siitä tulee "leikki" niin sitten vaan palautetaan sänkyyn ilman puhetta.
Jos lapsi vain huutelee ja leikkii sängyssä niin touhutkoon sen aikaa kun touhuaa, mutta jos itku menee hysteeriseksi niin sitten viereen.
Itselleni on tärkeää asettaa aikaraja tai muuten koko operaatio tuntuu loputtomalta eli kun esim. 45min on kulunut menen viereen "nukuttamaan" ja yleensä tässä vaiheessa lapsi on niin poikki, että nukahtaa muutamassa minuutissa.
Meillä on kohtuullisen hövelisti hoidettu nukuttamiset eli pääasia on kunhan nukkuu. Lapsi oli pienenä hyvin huonosti nukkuva ja lapsen uni muodostui meille vanhemmille erittäin tärkeäksi asiaksi. Jos uni on vaatinut vierellä oloa niin sitten on maattu vieressä. Edelleenkin poika tarvitsee rauhallisen ympäristön nukahtaakseen, ei todellakaan nuku missä sattuu vaikka varmasti kaikki konstit radion huudattamisesta imuroimiseen tehtiin ettei vaan totu nukkumaan hiljaisessa kun oli pikkiriikkinen ja nuo koirat ovat hoitaneet osansa metelistä. Kerrottakoon kaikille hyvien unien lapsien äideille tai odottaville ensiäideille että kyllä siinä on myös lapsen omaa persoonaa mukana osaako nukkua metelissä vai ei. Ei nuku kun on niin kiinnostunut olemaan mukana toiminnassa ja sama ihan vauvasta alkaen on kuunnellut ääniä tarkkaan.
Poika nukkui jo omassa sängyssään yläkerrassa (meidän makuuhuone on alakerrassa) useamman kuukauden, mutta korvatulehduskierteen alettua en jaksanut ravata yläkertaan rauhoittelemaan lasta vaan siirsimme hänet meidän viereen. Siihen poika jäi aluksi siksi aikaa, että saadaan kierre loppumaan ja samalla pinnasänkyyn hiipi erilaisia sinne kuulumattomia täytteitä mm. pahvilaatikoita. Seuraavaksi ajattelin, että ihan kohta kun pahimmat helteet menee ohi, mutta taapero sai kiintymyskauden ja huolestui möröistä. Näköjään on niin että vajaa kaksi vuotiasta pelottaa (=pepottaa), jos jossain on mörkö (=pömpöö). En käsitä miten. Ei meillä puhuta päivällispöydässä tai missään aikuisten keskusteluissa möröistä. Edelleenkin pääasia on, että nukkuu ja kunhan tästä johonkin muutetaan niin oppii sitten sielläkin nukkumaan. Täytyy tästä mennä itsekin maate (eli nukkumaan, vessaan, nukkumaan, vessaan, nukkumaan vessaan... niin monta kertaa että kello on lopulta kahdeksan.)
Ainiin täytyyhän se meidän unikoulun metodi paljastaa:
Kylvyn jälkeen rauhoitutaan ja syödään iltapala tai iltapalan jälkeen rauhoitutaan ja mennään kylpyyn (riippuu tilanteesta).
Heilutetaan hyvät yöt koirille ja milloin millekin autolle ja lelulle (tästä rituaalista poika on tarkka, jos jää väliin niin ei hyvä heilu).
Hammaspesu ja satu sekä iltarukous.
Jostain syystä meidän pojalle on tärkeää, että nukke on vieressä peiton alla.
Kerrotaan, että äiti tai isä tulee kohta, mutta nyt on aika mennä nukkumaan eikä sängystä saa tulla pois.
Palautetaan lapsi niin monta kertaa kuin on tarve sänkyyn ja aluksi kerrotaan, että nyt nukutaan, mutta jos siitä tulee "leikki" niin sitten vaan palautetaan sänkyyn ilman puhetta.
Jos lapsi vain huutelee ja leikkii sängyssä niin touhutkoon sen aikaa kun touhuaa, mutta jos itku menee hysteeriseksi niin sitten viereen.
Itselleni on tärkeää asettaa aikaraja tai muuten koko operaatio tuntuu loputtomalta eli kun esim. 45min on kulunut menen viereen "nukuttamaan" ja yleensä tässä vaiheessa lapsi on niin poikki, että nukahtaa muutamassa minuutissa.
Kommentit