kaupassa
Mies tuli kotiin, otti koirat ja pojan. Lähtivät lenkille. Pääsin kauppaan YKSIN! Kiirehdin ostoslistan kirjoittamisen kanssa, jotta saan viettää mahdollisimman rauhassa aikaa kalapuikkojen hintoja kyyläillen.
Hetken aikaa kaupassa mietin, että mitä ne ihmiset oikein tuijottaa, mutta olinhan vähän ylipukeutunut kuoritakkiin hellepäivänä (koska en jaksanut hakea mitään kauniimpaa), jossain vaiheessa huomasin, että toinen housunlahkeeni oli rullalla niin että nilkka näkyi (varmaankin ollut sitä koko päivän), puolet hiuksista tursui huolimattomasti laitetusta ponnarista, tuuli oli tuivertanut etuhiukseni ihan miten sattuu, meikkiä ei ole naamassa, mutta luontaista kiiltoa kyllä löytyy ja sitten on tuo erittäin poikamahalta näyttävä ulospäin ja alaviistoon suuntautunut raskausmaha. Kaikki tyyliasiat asiat olisi voinut välttää pienellä ajatustyöllä tai peiliin vilkaisulla, mutta mahalleni en kyllä mitään mahda. Olkoonkin niin että ihmiset eivät ehkä sittenkään katsoneet minua yhtään normaalia enempää, mutta ilman bablattavaa taaperoa ja sen aiheuttamia säntäily, hermostumis, kiskomis tai muita kohtauksia minulla oli enemmän aikaa katsoa ihmisiä. Oli se kaiken kaikkiaan nautinto. Lastasin ihan järkevässä järjestyksessä ruokakassit ilman, että kukaan vähintään huutaa "auttaa, auttaa" ja taisin ostaa kaiken mitä listassa luki.
Nyt kaupasta kotiuduttuani jännitän sitä, että mahan vauva on kääntynyt takaisin perätilaan. Niin kipeitä voltteja mahassa tapahtui eilen illalla ja yöllä, että en yhtään ihmettelisi. Tänään on kaikki liikkeet sitten olleetkin alamahalla. Torstaina on onneksi neuvola!
Hetken aikaa kaupassa mietin, että mitä ne ihmiset oikein tuijottaa, mutta olinhan vähän ylipukeutunut kuoritakkiin hellepäivänä (koska en jaksanut hakea mitään kauniimpaa), jossain vaiheessa huomasin, että toinen housunlahkeeni oli rullalla niin että nilkka näkyi (varmaankin ollut sitä koko päivän), puolet hiuksista tursui huolimattomasti laitetusta ponnarista, tuuli oli tuivertanut etuhiukseni ihan miten sattuu, meikkiä ei ole naamassa, mutta luontaista kiiltoa kyllä löytyy ja sitten on tuo erittäin poikamahalta näyttävä ulospäin ja alaviistoon suuntautunut raskausmaha. Kaikki tyyliasiat asiat olisi voinut välttää pienellä ajatustyöllä tai peiliin vilkaisulla, mutta mahalleni en kyllä mitään mahda. Olkoonkin niin että ihmiset eivät ehkä sittenkään katsoneet minua yhtään normaalia enempää, mutta ilman bablattavaa taaperoa ja sen aiheuttamia säntäily, hermostumis, kiskomis tai muita kohtauksia minulla oli enemmän aikaa katsoa ihmisiä. Oli se kaiken kaikkiaan nautinto. Lastasin ihan järkevässä järjestyksessä ruokakassit ilman, että kukaan vähintään huutaa "auttaa, auttaa" ja taisin ostaa kaiken mitä listassa luki.
Nyt kaupasta kotiuduttuani jännitän sitä, että mahan vauva on kääntynyt takaisin perätilaan. Niin kipeitä voltteja mahassa tapahtui eilen illalla ja yöllä, että en yhtään ihmettelisi. Tänään on kaikki liikkeet sitten olleetkin alamahalla. Torstaina on onneksi neuvola!
.jpg) |
| Tältä se maha näyttää minun silmissä, puikulalta. |
Kommentit