Loppuraskauden uni

"Hinttu!" huutaa meidän poika kun vattuja löytyy. Kuulostaa sopivasti kirosanalta ja niin olen samaa mieltä. Nämä raskausyöt alkavat tehdä minusta hullua. Pienellä univajeella vielä selviää, mutta sitten on tämä asunnon myynnistä aiheutunut frustraatio, joka valvotti viimeyönä vessahädän ja liitoskipujen lisäksi. Aamulla aivan kuutamolla pomppuleilää (=paahtoleipää) ja nai (=maitoa) pojalle. Siitä allekirjoittamaan hyvin tingattu talon osto. Kotiin ja koirat pihalle sekä vähän lepoa kireään mieleen. On niin monta asiaa jotka haluaisin tietää ennen kuin teen mitään, mutta joihin ei ole mitään vastausta. Teenkö oikean päätöksen vai onko tämä nyt vain sitä päätöksenteon normaalia tuskaa? En uskalla suunnitella liikaa kun sitten syntyy tuo vauva. Ennen hyviä talokauppoja tai montaa muutakaan asiaa toivon, että vauva todella joskus syntyy ja silloin minulla ja hänellä on kaikki hyvin, eikä muutenkaan maailma makaa liiaksi kallellaan. Tänä yönä nukun, nukun enkä ajattele mitään.