1.6. maha

Mulla on maha. Se maha alkaa olla tiellä kun kumartuu, kääntyy, istuu, kävelee, syö, nukkuu. Siellä liikkuu joku välillä sellaisella tavalla että suolet saa kyytiä. Jos on pissahätä niin sen kanssa ei tule odotella tai joku varmasti menee ryömimään virtsarakon viereen ja antaa pienet vauhtipotkut.

Kehoa on kuunneltava. Iltakukkumiset tuntuu mahassa seuraavana päivänä. Turhat rehkimiset tuntuu jo samana iltana. Olen muuttunut hitaaksi, lyllertäväksi, mutta en mitenkään onnettomaksi. Töissä paineita on vaikea pitää kurissa sillä kroppa vaan ei tule mukana ja sen hyväksyminen on turhauttavaa. Pitävät varmaan töissä vähän pöpinä kun itkut tuli liiasta työmäärästä. Jälkikäteen ajatelutuna oli jo korkea aika katketa ennen kuin tulee muita ongelmia. Onneksi työkaverit, ihan kaikki, oliva sitä mieltä ettei turhaa stressiä tule ottaa ja työtaakkaa on kevennettävä raskaanaolevan mukaan. Sain myös apua hommiin muutamaksi päiväksi. Siitä olen hyvin kiitollinen omalle esimiehelleni.

Turvotusta löytyy, mutta onneksi vaan vähän. Olen tullut siihen tulokseen, että koirien kanssa tunnin päivittäiset lenkit pitävät nesteet liikkeellä. Ilman naapurin henkistä tukea en kyllä varmaan jaksaisi sitäkään. Ja huh, Mikko tuli pyörälenkiltä ehjänä... Tää turha huolehtiminen on varmaan osa raskautta.