16.6. Himo!

Olen löytänyt himoni. Salta bilar, oij oij! Jos avaan pussin se menee, ihan kaikki. Enkä edes ole kiinnostunut karkeista, mutta tämä on poikkeus. Olen tehnyt myös havainnon ettei himoa tule, jos salta bilareita ei ole tai jos pussi niitä unohtuu kaapin perukoille. Tässä maussa ei ole edes mitään erikseen kuvailtavaa tai ihmeellisen poikkeavaa. Kannattaa kokeilla silti.

Nyt alko vielä himon päälle loma. Olen mukamas suunnitellut kaappien siivousta vauvatarvikkeille. Pitäisi tyhjentää sellainen tavara, jota on säilyttänyt säilyttämisen ilosta. Sitten vielä niille hyväkuntoisille ja turhille tavaroille pitäisi keksiä paikka tai uusi koti.

Tämä lyllerö on ihan puhki. Sitä alkaa jo huomaamaan miten vauva painaa mahaa. Sana raskaana oleva kuvaa tätä tilaa ihan täydellisesti. Maha on raskas, askel on raskas, mutta mieli iloinen. Nukkuminen selällään ei ole enää kivaa. Mahallaan nukkuminen ei ole ollut kivaa vähään aikaan. Ei sitä unissaan kuitenkaan aina muista mikä on kivaa. Viime yönä heräsin ahdistavaan oloon ja se johtui siitä että olin selälläni. Sitä vähän tuntuu siltä kuin joku olisi laittanut kiven mahan päälle joka tukkii verenkiertoa. Kun yöllä menen vessareissulle ja palaan takaisin sänkyyn niin aina tekee mieli olla vasemmalla kyljellä, mutta ennen kuin nukahdan käännyn oikealle kyljelleni. Tämä tapahtuu ihan joka kerta. Ehkä se johtuu siitä, että vauva tykkää nukkua vasemmalla puolella. Jos taas kylkiaaento on liian mahalle kääntynyt niin siitä saan potkut. Tyyppi siis osaa ilmoittaa, jos tila on hänen mielestä liian ahdas. Hyvä niin. Yöllä jalat kramppaa, mutta en millään haluaisi ostaa magnesiumia purkista. Siksi olen ryhtynyt apinaksi, joka syö paljon banaaneja.

Kommentit

Suositut tekstit