Onnistuin polttamaan aamulla koipeni auringossa vaatteiden läpi. En olisi uskonut, että se on mahdollista! Ihan maksimissaan tunnin köllöttelin ja nautin lämpimästä tuulen vireestä varjossa 50suojakertoimet päällä ja kintut auringossa, mutta ei ihopaljaana. Ei tullut mieleenkään rasvata vaatteiden alta. Ajattelin vaihtaa vaatteet kesähepeniin päivän tulevaa hellettä varten ja sieltä paljastuikin palojäljet. Rasvaa päälle ja suojaavaa vaatetta. Mietin myös mahdollisuutta olisiko uv-säteily voinut olla aamulla niin voimakasta, että se olisi jotenkin reagoinut vaatteen ja ihon kanssa, koska palojälki muistutti osittai nokkosrokkoa. Näin siis blondi pärjää auringossa. Parempi pysyä sisätiloissa ja syödä D- vitamiinit purkista.
Perjantainen neuvolassa käynti osoitti kaiken olevan kunnossa. Mulla on niin ihana neuvolan täti, joka jaksaa olla läsnä. Selitin, että maha alkaa jo tuntumaan painavalta (varsinkin lenkeillä). Täti oli heti tilaamassa si-vyötä tueksi. Olin jo saanut kaveriltani sellaisen vähän kevyemmän tukivyön, jota olen alkanut käyttämään lenkeillä. Tukivyö ajatuksena tuntui aluksi tosi oudolta, rumalta ja turhalta, mutta käytäntö on saanut ajatukset muuttumaan. Sen kanssa jaksaa kannatella mahaa paremmin, eikä kiristele illalla turhaan ja sitäpaitsi ei se mihinkään näy. Ajattelin ottaa sen töihin huomenna, jos siitä olisi apua myös siellä. Tai ehkäpä ilmastointi työhuoneessa toisi virallista helpotusta. Eilen painelin juoksujalkaa tukivyön kanssa metsässä. Pikkukoira lähti hajun perässä päätä pahkaa. Toivoin etten osu muiden kanssa samalle polulle kun ei ollut kovasti aikaa katsella jalkoihin. Aamu oli helteinen ja vihdoin kun koira oli narun päässä olimme molemmat aika rättejä. Koira olisi jäänyt varjoon lepäämään, mutta eip ollut vettä tarjota joten kipaistiin kotiin j molemmat viilentävään suihkuun. Tänään saa juoksemiset jäädä väliin, se on liekassa kulkemista ja mies hoitakoon vapaana juoksettamiset.
Supistuksia ei tässä vaiheessa kuuluisi vielä tulla lainkaan. Luulen kuitenkin, että jotain pientä sellaista on välillä ollut ilmassa. En mene vannomaan koska ei ole kokemusta. En aio kuitenkaan huolestua sillä tuntemukset on olleet niin harvassa ja kohtuullisen mietoja.
Tein tänään sellaisia söpöjä unileluja. Täytyy ottaa niistä kuva ja laittaa tänne.
Perjantainen neuvolassa käynti osoitti kaiken olevan kunnossa. Mulla on niin ihana neuvolan täti, joka jaksaa olla läsnä. Selitin, että maha alkaa jo tuntumaan painavalta (varsinkin lenkeillä). Täti oli heti tilaamassa si-vyötä tueksi. Olin jo saanut kaveriltani sellaisen vähän kevyemmän tukivyön, jota olen alkanut käyttämään lenkeillä. Tukivyö ajatuksena tuntui aluksi tosi oudolta, rumalta ja turhalta, mutta käytäntö on saanut ajatukset muuttumaan. Sen kanssa jaksaa kannatella mahaa paremmin, eikä kiristele illalla turhaan ja sitäpaitsi ei se mihinkään näy. Ajattelin ottaa sen töihin huomenna, jos siitä olisi apua myös siellä. Tai ehkäpä ilmastointi työhuoneessa toisi virallista helpotusta. Eilen painelin juoksujalkaa tukivyön kanssa metsässä. Pikkukoira lähti hajun perässä päätä pahkaa. Toivoin etten osu muiden kanssa samalle polulle kun ei ollut kovasti aikaa katsella jalkoihin. Aamu oli helteinen ja vihdoin kun koira oli narun päässä olimme molemmat aika rättejä. Koira olisi jäänyt varjoon lepäämään, mutta eip ollut vettä tarjota joten kipaistiin kotiin j molemmat viilentävään suihkuun. Tänään saa juoksemiset jäädä väliin, se on liekassa kulkemista ja mies hoitakoon vapaana juoksettamiset.
Supistuksia ei tässä vaiheessa kuuluisi vielä tulla lainkaan. Luulen kuitenkin, että jotain pientä sellaista on välillä ollut ilmassa. En mene vannomaan koska ei ole kokemusta. En aio kuitenkaan huolestua sillä tuntemukset on olleet niin harvassa ja kohtuullisen mietoja.
Tein tänään sellaisia söpöjä unileluja. Täytyy ottaa niistä kuva ja laittaa tänne.
Kommentit