23.6. melkein juhannus
Leivoin sitruunatorttua marenkikuorrutteella ensimmäistä kertaa elämässäni ja se onnistui :D Voi miten onnellinen olenkaan! Auttajahai Harrison oli paikalla koko seremonian ajan. Harrisonin tehtäväksi jäi kippojen esipesu ennen pesukonetta ja se melkein olikin ainoata aikaa ettei haukkua kuulunut. Olen omasta mielestäni surkea leipuri, mutta hyvä ruoan laittaja. Tästä hyvästä varmasti saa emäntäpisteitä ja vähän äitipisteitäkin kun selviää kakkupohjasta, kreemistä ja marengista, eikä lopputulos ole uunin- tai roskiksen pohjalla. Naapurit on kutsuttu iltapäivän kakkukahville. Toivottavasti torttu kelpaa.
Nyt vauvan pitäisi jo kuulla juttuja. Kysyin mieheltäni onko hänellä jotain ehdotusta tai toivetta mitä voisimme laulella vauvalle jo nyt. Valinta osui virteen 555. Olen hoiloitellut virttä menemään jo talvesta asti, joten valinta on enemmän kuin passeli. Pitäisi viritellä musiikkilaitteistoa olohuoneen puolelle, että voisimme vauvan kanssa kuunnella musiikkia tai radioita samalla kun touhuilen juttuja.
Tässä virsi:
1.
Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,
ja kadonnut on valo auringon.
Ken muu mua murheissani lohduttais,
kelt' turvan hädässänsä sielu sais.
2.
Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää,
vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.
3.
Sä pahan väijytykset turhiks teet,
sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet.
Miss' on nyt, kuolema, sun voittosi,
kun Herra Jeesus, olet kilpeni.
4.
Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon,
kun tieni painuu kuolon laaksohon.
Sen valon tieltä varjot häviää.
Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.
Otin tässä muutama päivä sitten kalenterin kauniiseen käteeni ja totesin ettei työviikkoja ole enää kuin yhteensä neljä ja siinä välissä on vielä neljän viikon loma. Uskomatonta, mutta totta. Se on aikalailla kolme kuukautta ja laskettu aika lähestyy. Pesin vauvan vaatteita muutaman koneellisen ja kelan laput odottaa palkanlaskijaa, jotta äitiyspakkaus ja muut tuet voivat saapua. Puolivuotta on mennyt nopeasti kun katsoo taaksepäin. Edessä seuraava puolikas taas ei tunnukkaan ihan silmän räpäykseltä. Täytyy taas mennä syömään.
Nyt vauvan pitäisi jo kuulla juttuja. Kysyin mieheltäni onko hänellä jotain ehdotusta tai toivetta mitä voisimme laulella vauvalle jo nyt. Valinta osui virteen 555. Olen hoiloitellut virttä menemään jo talvesta asti, joten valinta on enemmän kuin passeli. Pitäisi viritellä musiikkilaitteistoa olohuoneen puolelle, että voisimme vauvan kanssa kuunnella musiikkia tai radioita samalla kun touhuilen juttuja.
Tässä virsi:
1.
Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,
ja kadonnut on valo auringon.
Ken muu mua murheissani lohduttais,
kelt' turvan hädässänsä sielu sais.
2.
Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää,
vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.
3.
Sä pahan väijytykset turhiks teet,
sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet.
Miss' on nyt, kuolema, sun voittosi,
kun Herra Jeesus, olet kilpeni.
4.
Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon,
kun tieni painuu kuolon laaksohon.
Sen valon tieltä varjot häviää.
Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.
Otin tässä muutama päivä sitten kalenterin kauniiseen käteeni ja totesin ettei työviikkoja ole enää kuin yhteensä neljä ja siinä välissä on vielä neljän viikon loma. Uskomatonta, mutta totta. Se on aikalailla kolme kuukautta ja laskettu aika lähestyy. Pesin vauvan vaatteita muutaman koneellisen ja kelan laput odottaa palkanlaskijaa, jotta äitiyspakkaus ja muut tuet voivat saapua. Puolivuotta on mennyt nopeasti kun katsoo taaksepäin. Edessä seuraava puolikas taas ei tunnukkaan ihan silmän räpäykseltä. Täytyy taas mennä syömään.
 |
| Tässä väsynyt Herra H testaamassa vaunun koppaa. |
Kommentit