18.6. Mielialan vaihtelut ovat täällä

Koko eilisen illan alakuloisuus on oman tulkintani perusteella pelkkää mielialavaihteluiden tuomaa hormoonihermoilua. Tästä todisteena aamuinen lenkki koirien kanssa. Vanhempi koiramme ärähti naapurin koiralle ihan turhaan, mutta se nyt on muutenkin niin kranttu narttu (meidän koira siis), että sillä menee välillä vähän yli tuo muiden koirien kohtaaminen. Kotiin oli matkaa enää sata metriä tms niin koko matkan piti purra huulta ettei itku tule. Tulin kotiin maani myyneenä ja itku pääsi valloilleen eteisessä. Eikä mikä tahansa itku vaan ihan loputon tuska ja itku. Muutaman nenäliinan jälkeen alkoi helpottaa. Olin siis lähtenyt lenkille sieluni ja ruumini täysissä voimissa ja vielä nauttinut raikkaan sateen jälkeisestä tunnelmasta. Katselin kuinka koirilla oli hauskaa juosta metsässä vapaana. Elämä oli ihanaa tasan siihen asti kunnes koirat sanoivat sekunniksi poks. Kyllä nyt naurattaa, mutta ei kotiin tulessa naurattanut yhtään.