8.6. kuumaa
Onneksi pidän ennemmin lämpimästä kuin kylmästä! Työpisteeltä mittasin eilen 31 astetta lämpöä. Ei mennä ihan laillisilla vesillä tuollaisilla lämpötiloilla, mutta minkäs teet kun työpiste on koko päivän auringon paisteessa, eikä talossa ole koneellista ilmanvaihtoa ihan kaikkialla. Aion etsiä käsiini tuulettimen. Tiedän, että sellainen löytyy talosta, mutta vielä en tiedä mistä. Kuumuden lieveilmiönä jäätelöä kuluu kotona useampi desi päivässä. Banaania ja jäätelöä, jäätelöä ja banaania. Banaania erilaisilla jäätelöillä. Jäätelöä ilman banaania. Taivaallinen yhdistelmä jäätelö ja banaani!
Eilen osallistuin odottaville äideille suunnattuun luentoon, jonka piti suuhygienistit ja psykologi. Olin epätyypillisesti paikalla 10min etuajassa ja yritin saada kontaktia toisiin pömppömahaisiin kanssasisariini, mutta ei irronnut siitä porukasta mumimaa kummempaa. Onneksi luennot olivat hyvät. Omaan pehmenneeseen päähän jäi muistijälkiä lähinnä sokerin ja liian tiheiden välipalojen haittavaikutuksista sekä se ettei täydellisyyttä ole vanhemmuudessakaan ja muutokseen varautuminen auttaa vaikka tosin muutos tuleekin ole jättiläismäinen ja suurempi kuin kuviteltu muutos. Psykologi oli mukava mies joka piti oman kertomansa mukaan luentoa aiheesta ensimmäistä kertaa elämässään. Tämä oli varmasti meille eduksi ja ainakin itse sain hyviä näkökulmia siihen miten mies voi kokea / kokee raskauden, synnytyksen, vanhemmuuden ja muutokset omassa puolisossa. Hän myös puhui rakentavasti parisuhteesta sekä siitä kuinka asioita ei kannata olettaa vaan jakaa ja keskustella. Ugh! Olen puhunut.
Mahakuvia ei olla otettu. Ajattelin alkuviikoilla kuinka mukavaa olisi kuvata mahaa vaikka viikottain. Ajattelen edelleen, että sitä olisi hausta seurata, mutta toteutus on jäänyt. Ei ole yhtään mahakuvaa. Ehkä sen vielä ehtii ja jos ei niin sitten ei.
Perjantaina mennään taas neuvolaan eli torstaina olen jännityskiukkuinen, mutta vaan kotona. Tietoisesti en jännitä, mutta tiedostamatta kyllä. Onhan se aina mahdollisuus ettei sydän äänet kuuluisikaan tai arvot olisivat huonot... mutta ainakin tähän asti on ollut kaikki hyvin ja toivottavasti on jatkossakin.
Eilen osallistuin odottaville äideille suunnattuun luentoon, jonka piti suuhygienistit ja psykologi. Olin epätyypillisesti paikalla 10min etuajassa ja yritin saada kontaktia toisiin pömppömahaisiin kanssasisariini, mutta ei irronnut siitä porukasta mumimaa kummempaa. Onneksi luennot olivat hyvät. Omaan pehmenneeseen päähän jäi muistijälkiä lähinnä sokerin ja liian tiheiden välipalojen haittavaikutuksista sekä se ettei täydellisyyttä ole vanhemmuudessakaan ja muutokseen varautuminen auttaa vaikka tosin muutos tuleekin ole jättiläismäinen ja suurempi kuin kuviteltu muutos. Psykologi oli mukava mies joka piti oman kertomansa mukaan luentoa aiheesta ensimmäistä kertaa elämässään. Tämä oli varmasti meille eduksi ja ainakin itse sain hyviä näkökulmia siihen miten mies voi kokea / kokee raskauden, synnytyksen, vanhemmuuden ja muutokset omassa puolisossa. Hän myös puhui rakentavasti parisuhteesta sekä siitä kuinka asioita ei kannata olettaa vaan jakaa ja keskustella. Ugh! Olen puhunut.
Mahakuvia ei olla otettu. Ajattelin alkuviikoilla kuinka mukavaa olisi kuvata mahaa vaikka viikottain. Ajattelen edelleen, että sitä olisi hausta seurata, mutta toteutus on jäänyt. Ei ole yhtään mahakuvaa. Ehkä sen vielä ehtii ja jos ei niin sitten ei.
Perjantaina mennään taas neuvolaan eli torstaina olen jännityskiukkuinen, mutta vaan kotona. Tietoisesti en jännitä, mutta tiedostamatta kyllä. Onhan se aina mahdollisuus ettei sydän äänet kuuluisikaan tai arvot olisivat huonot... mutta ainakin tähän asti on ollut kaikki hyvin ja toivottavasti on jatkossakin.
Kommentit