3.6. vauvatarvikkeita, mahan kasvua ja henkistä tukea
On kuulkaa rattaat vuosimallia 2005, autoistuin, vaipanvaihtoalusta, mahan tukivyö (ihan sairaan hyvä), potta, lakanat, leluja, vaatteita ja kaikki ollaan saatu tai ostettu käytettynä. Ihanaa! Enää puuttuu sänky ja se tärkein eli vauva.
Olen tullut myös siihen tulokseen, että välitän niin paljon pöytäliinoistani, pyyhkeistäni ja verhoistani etten aio heittää niitä pois vaan pyrin löytämään tai saamaan lahjoituksena vauvalle hoitopöydän jossa olisi hyvä laatikosto vauvan tarvikkeille. Katsotaan.. Niin ja babysitteri. Olisi superkiva löytää oma vanha rautarunkoinen sitteri eli toisin sanoen pitäisi jalkautua lapsuudenkodin vintille ja rymsteerata harvinaisen sekaista ullakkotilaa, jossa varmasti on myös hiiren kakkaa ja ehkä ampiaisia. Tämä tietenkin järjellä ajateltuna kannattaisi tehdä tässä vaiheessa kun ei ole vielä ihan puolikkaana jättiläisenä.
Tarkkailtuani itseäni äitikokelaana olen päätellyt, että saatan olla kestovaippailija tai sitten elättelen turhaa toivoa.
Vakuutusasioita vauvalle pitää myös säätää ja se tuntuu kauhean vastenmieliseltä puuhalta. Vakuutukset on hepreaa, enkä osaa hepreaa. Toivottavasti ne ei maksa mitään älyttömiä summia sillä olen kuitenkin ajatellut, että sellaisesta voisi olla hyötyä kun ei sitä koskaan tiedä. Olen siis ainakin oppinut olemaan skeptinen julkisenterveydenhuollon toimivuuden suhteen. Onko tämä nyt ylisuojelua vai järkevää. Mistä sen tietää / kuka sen tietää?
Olen kummastellut miten ihmiset osaavat pitää näppinsä irti mahastani. Olen kuullut kuinka toiset tyrkkäävät hiplaamaan pullottavaa mahaa, mutta ei. Olenkohan jotenkin sen oloinen, että puren. Ehkä, sillä muutoinkaan ihmiset eivät ole hyppimässä nenälleni tai sitten siedän enemmän. Voi myös olla, että ihmiset tänä päivänä osaavat pitää näppinsä erossa toisen ihmisen kehosta tai ainakin osaavat kysyä saako koskea. Ja jos kysytään niin silloin vastuu siirtyy kehon omistajalle, joka voi tarvittaessa kieltää moiset lääppimiset. On huvittavaa ajatella itseään ennen raskautta siinä tilanteessa kun piti / sai halata raskaana olevaa. Se tuntui kovin kummalliselta sillä halattavan ja halaajan väliin tuli maha ja mahassa oli vauva. Tilanne oli häkellyttävä vaikka kyseessä olisi ollut tuttu. Nyt itse ihmisiä halaillessa huomaa saman tyylisen reaktion joillain ihmisillä.
On ihanaa odottaa yhdessä. Vertaistuki on parasta. Onneksi lähipiiristä löytyy raskaita jotka ovat "edellä" ja niitä jotka ovat "jäljessä". Te ette tiedä miten tärkeää on saada tuntea olevansa normaali vaikka on raskaana :)
Olen päättänyt, että tämä blogi saa olla julkinen niin että jos tekee mieli jollekin jakaa niin jakakaa. Oikeastaan tein päätöksen jo joku aikaa sitten, mutta laitetaan se nyt tännekin.
Olen tullut myös siihen tulokseen, että välitän niin paljon pöytäliinoistani, pyyhkeistäni ja verhoistani etten aio heittää niitä pois vaan pyrin löytämään tai saamaan lahjoituksena vauvalle hoitopöydän jossa olisi hyvä laatikosto vauvan tarvikkeille. Katsotaan.. Niin ja babysitteri. Olisi superkiva löytää oma vanha rautarunkoinen sitteri eli toisin sanoen pitäisi jalkautua lapsuudenkodin vintille ja rymsteerata harvinaisen sekaista ullakkotilaa, jossa varmasti on myös hiiren kakkaa ja ehkä ampiaisia. Tämä tietenkin järjellä ajateltuna kannattaisi tehdä tässä vaiheessa kun ei ole vielä ihan puolikkaana jättiläisenä.
Tarkkailtuani itseäni äitikokelaana olen päätellyt, että saatan olla kestovaippailija tai sitten elättelen turhaa toivoa.
Vakuutusasioita vauvalle pitää myös säätää ja se tuntuu kauhean vastenmieliseltä puuhalta. Vakuutukset on hepreaa, enkä osaa hepreaa. Toivottavasti ne ei maksa mitään älyttömiä summia sillä olen kuitenkin ajatellut, että sellaisesta voisi olla hyötyä kun ei sitä koskaan tiedä. Olen siis ainakin oppinut olemaan skeptinen julkisenterveydenhuollon toimivuuden suhteen. Onko tämä nyt ylisuojelua vai järkevää. Mistä sen tietää / kuka sen tietää?
Olen kummastellut miten ihmiset osaavat pitää näppinsä irti mahastani. Olen kuullut kuinka toiset tyrkkäävät hiplaamaan pullottavaa mahaa, mutta ei. Olenkohan jotenkin sen oloinen, että puren. Ehkä, sillä muutoinkaan ihmiset eivät ole hyppimässä nenälleni tai sitten siedän enemmän. Voi myös olla, että ihmiset tänä päivänä osaavat pitää näppinsä erossa toisen ihmisen kehosta tai ainakin osaavat kysyä saako koskea. Ja jos kysytään niin silloin vastuu siirtyy kehon omistajalle, joka voi tarvittaessa kieltää moiset lääppimiset. On huvittavaa ajatella itseään ennen raskautta siinä tilanteessa kun piti / sai halata raskaana olevaa. Se tuntui kovin kummalliselta sillä halattavan ja halaajan väliin tuli maha ja mahassa oli vauva. Tilanne oli häkellyttävä vaikka kyseessä olisi ollut tuttu. Nyt itse ihmisiä halaillessa huomaa saman tyylisen reaktion joillain ihmisillä.
On ihanaa odottaa yhdessä. Vertaistuki on parasta. Onneksi lähipiiristä löytyy raskaita jotka ovat "edellä" ja niitä jotka ovat "jäljessä". Te ette tiedä miten tärkeää on saada tuntea olevansa normaali vaikka on raskaana :)
Olen päättänyt, että tämä blogi saa olla julkinen niin että jos tekee mieli jollekin jakaa niin jakakaa. Oikeastaan tein päätöksen jo joku aikaa sitten, mutta laitetaan se nyt tännekin.
Kommentit