17.6 raha ja onni

Jos rahaa jää näillä tuloin realistisesti 5€päivässä kulutettavaksi niinä kuukausina kun on yhtään suurempi menoerä, kuten vakuutusmaksu tms, niin miten ihmeessä sitä selviää äitiysrahoilla? Olen jo päättänyt useasti etten murehdi tätä yhtään, mutta kyllä se epäjumala nimeltä mammona vaan nostaa päätään. Kasvaa luotto yläkertaan kerralla suuremmaksi vai kasvaako sekään kun pelottaa? Raamatussa sanotaan 365 kertaa älä pelkää, mutta auttaako se pelkäävää? Olen myös ajatellut, että niin kauan kuin ei elä yli varojensa on kaikki hyvin. Vai onko, jos mitään ei jää pahanpäivän varalle? Olenko huonompi ihminen tai epäkiinnostavampi bloggari kun en voi kuvailla kaikke sitä ihanaa ostettavaa tavaraa? Olenko yhteiskunnassa vähemmän tärkeä koska en voi kuluttaa paljoa? Minusta tulee ainakin äiti, olen tärkeä omassa elämässäni ja siinä tehtävässä. Onko muilla väliä ja miksi minun pitäisi kuluttaa sen mielikuvan mukaan joka on päässäni? Voinko taata tulevalle ihmiselle kaiken sen tarvitsemat asiat, jos elän pienituloisessa perheessä? Miksi olen valmis joustamaan haaveiden vuoksi? Pitäisikö minun vaatia yrittäjänä elämäänsä elävää miestäni muuttamaan elämän tapaansa ja ryhtyä paremmin tienaavaksi duunariksi? EI, pitäisi! Miksei? Onko raha elämäni suurin arvo? Ei ole, mutta ei täällä oravannahoillakaan pärjää. Teen työni, mutta pitäisikö minun olla vielä enemmän ja miten voisi olla enemmän? Elämän tämän hetken saavutuksia on 10kg lihominen raskaana ollessa. Ja apua mitä jos sille vauvalle käy jotain tai se ei edes selviä tähän maailmaan... On tämä kaiken tunne ja fyysisen myllerryksen lisäksi pelottavaa aikaa.

Pakko ottaa pelolta pois siivet ja hölskytellä kaveria hereille. ja tuli sieltä pienet potkun, onneksi. Kaikki siis hyvin.