intuitiivinen vanhemmuus
Tässä mennään taas sellaisella intuitiolla kohti joulua, että huh! Poika on yskinyt kohta viikon tai kaksi ja rohiseen kuin tupakoitsija. Ei se nyt koko aikaa yski, vähän silloin ja tällöin, eikä kuumetta ole yhtään ja rohinakin on vaihtelevasti esillä. Leikki ei ole loppunut, ei ole uninen tai kipeän oloinen. Korviaan ei hiplaile tai arastele. Ääni on ollut tänään vähän käheä. Soitin päivistykseen ja kysyin tarvitseeko tulla. Muutaman viikon yskä ilman kuumetta ei ole vielä mitenkään epänormaalia ja jos ei ole kipeän oloinen niin sitten ei hätää. Mitä jos en huomaakaan pikkuisen kipeyttä ajoissa? Mitä jos sillä on kuumeeton keuhkoputken tulehdus? Mitä jos äidillinen intuitioni ei toimi niinkuin muilla äideillä? Meillä on vakuutus niin miksi en roudaa lastani yksityiselle vastaanotolle? Aaapuaa! Me päätettiin katsoa joulun yli. Eikä tuo tosiaan haittaa edes nukkumista, mutta kuulostaa vähän ikävältä ja limaiselta. Eipä olla kyllä saatu miehen kanssa mitään tartuntaa, että ehkä tämä menee ohi itsestään. Meneehän?!
Äidillä on monenlaiset vaistot, jotka saattavat arvata hampaiden kasvut jo ennen suurinta kiljuntaa jne tai sitten ne ei vaan joskus toimi. Ystäväni ihmetteli kun oma lapsi ei ollut yhtään kiinnostunut lusikasta vaikka monet saman ikäiset olivat jo täyttä häkää levittelemässä soseita ympäri keittiötä. Neuvolan täti oli kysellyt miten lusikan opettelu sujuu, mutta ei ollut tyttöä kiinnostanut lusikka, ainoastaan yritti käsillään kauhoa lautasesta. Niinpä neuvolan tädin innoittamana ystäväni antoi lusikan lapselleen, joka oli siltä istumalta lakannut tunkemasta käsiään sapuskaan ja ollut täysin haltioitunut lusikastaan sekä osannut vielä käyttääkin sitä. Tyttö oli kovasti yrittänyt saada lusikkaa, mutta äiti aina veti sen pois ja jäljelle jäi vain lautasella ollut sapuska. Näin se vaan menee. Joskus äiti on niin oikeassa, että onkin väärässä.
Seuraavaksi käytän vaistoani pöydän raivaamiseen ja otan vastaan iloisen taaperon ruokakauppareissulta. Joulu, tervetuloa tänne!
Äidillä on monenlaiset vaistot, jotka saattavat arvata hampaiden kasvut jo ennen suurinta kiljuntaa jne tai sitten ne ei vaan joskus toimi. Ystäväni ihmetteli kun oma lapsi ei ollut yhtään kiinnostunut lusikasta vaikka monet saman ikäiset olivat jo täyttä häkää levittelemässä soseita ympäri keittiötä. Neuvolan täti oli kysellyt miten lusikan opettelu sujuu, mutta ei ollut tyttöä kiinnostanut lusikka, ainoastaan yritti käsillään kauhoa lautasesta. Niinpä neuvolan tädin innoittamana ystäväni antoi lusikan lapselleen, joka oli siltä istumalta lakannut tunkemasta käsiään sapuskaan ja ollut täysin haltioitunut lusikastaan sekä osannut vielä käyttääkin sitä. Tyttö oli kovasti yrittänyt saada lusikkaa, mutta äiti aina veti sen pois ja jäljelle jäi vain lautasella ollut sapuska. Näin se vaan menee. Joskus äiti on niin oikeassa, että onkin väärässä.
Seuraavaksi käytän vaistoani pöydän raivaamiseen ja otan vastaan iloisen taaperon ruokakauppareissulta. Joulu, tervetuloa tänne!
 |
| Hyvää joulua! |
Kommentit