Minulle joulupäivien termistö on vähän sama asia kuin kuukaudet. Erittäin lievä lukihäiriöni onnistuu sotkemaan kokonaisuuden päässäni. Kuukaudet voin nimetä tammikuusta kesäkuuhun missä järjestyksessä tahansa ja järjestys pysyy hallinnassa päässäni, mutta poika on syntynyt sillä väärällä puolen tietoisuuttani, että joudun aina laskemaan mikä on kuukausi yhdeksän nimi. Olin niin elänyt toivossa, että pojan syntymä jättäisi tiedon päähäni niin että kuukausi yhdeksällä olisi nimi automaattisesti. Ei ole. Onneksi kuukausirimpsu pysyy päässäni niin en tarvitse kuin kiintopisteksi kesäkuun eli numero kuutosen siihen plussataan kolme eli muutama mielikuviteltu sormi ja heinä, elo, syys, kas näin tietoisuus tulee muutaman mutkan takaa. Toivottavasti tämä ominaisuus jää periytymättä. Valitettavaa on, että lukihäiriö on periytyvää ja yli kasikymppisellä mummollani on sellainen niin pahana että sanojen oikeinkirjoittaminen on lähinnä sirkushuvia. Mummo on skarppi kuin mikä, mutta ei pysty tuottamaanjärkevää teksiä. Hän kuitenkin lukee kirjoja, lehtiä ja tietää vaikka mitä maailman menosta.
Elämästä selviää oikein hyvin vaikka olisi lukihäiriö. Jouluaaton yöstä selviää vaikka koira paskoisi kolmesti sisälle ja molemmat vanhemmat kuskaisivat koiraa ulos kakkojen välillä ulos pissalle sekoamaan juoksuisten narttujen pissoista. Joulu oli täynnä lahjoja. Mielestäni vähän liikaa tavaraa yksivuotiaalle. Muutama on vielä avaamatta. Pojan mielestä paras lahja oli mummon omasta paketista löytyneet kuulakärkikynät, joita poika kanteli ympäri huushollia ja höpötti. Äidin mielestä siistein lahja oli pojan oma keinutuoli, jonka mummo oli tehnyt itse ja äidin pojalle toivomat talvitumput, jossa on vetoketju kämmenselkään asti helpottamassa peukalon metsästystä. Ensi vuonna jätänä lahjojen ostamisen kokonaan kummeille, isovanhemmille ja keskitys vain katsomaan sivusta iloa.
 |
| Ei stylempää kiikkustuolia. |
 |
| Ja katso mitkä trendipehmusteet. |
 |
| Täältä löytyi mm. joulun hienoimmat kuulakärkikynät |
Kommentit