chiliä yksivuotiaalle

Iltapuurolla, pojan antibioottien jälkeen (epäkunnollisena äitinä) aloitin keittämään itselleni pussinuudelia. Virhe! Poika halusi päästä apajille ja harmahtavan lila jäähtynyt puuron loppu jäi syömättä. Olen vähän ronkeli pussinuudeleiden suhteen ja olinkin ostanut mielestäni sitä parasta Mama Shrimp Creamy Tom Yum makuista ja vielä jumbopackingilla. Tyyppi pomppi syöttötuolissa ja hoki "tätä, tätä, tätä!". Koemaistoin ja totesin että sellaiset chilit on nuudelissa jotka varmasti tulee ulos kun annan maistaa palan. Olin niin väärässä. Tyyppi kiskoi nuudelia kitaansa ja halusi lisää. Välillä poika piti taukoa ja tuuletteli suutaan. Minä tungin nuudeliherkkuni ennätystahdissa kitaan, että poika ei söisi chiliä liikaa. Ja juuri tänään kerroin kaverilleni kuinka olen antanut kaikkea muuta kuin tulisia ruokia. Nyt on sekin kokeiltu. Eikö edes chilillä maustetut ruoat ole vain minun oma herkku, jonka pienet yksivuotiaan teleskooppikädet jättäisivät hamuamatta? Ehkäpä varataan sitten koko perheelle nepalilaiseen ravintolaan pöytä ja tilataan pojalle oma ruoka listalta.