Lisää kolhuja

Nyt on taaperolla silmäkulma auki. Keskellä kirkasta päivää siihen viheliäiseen ruukkuun, joka on meidän kylppärissä piilossa taaperon päivittäistä terroria, menee hän ja kaatuu siihen silmäkulmallaan. Onneksi ei silmällään! Seuraava ajatus sen jälkeen kun olin arvioinut tilanteen terveysaseman palveluja vaativaksi oli, että täytyy varmaan opetella pukeutumaan joka päivä niin että voi koska tahansa rynnätä ihmisten ilmoille verisen lapsen kanssa. Ja olihan minulla vaatteet (rupuiset kotiruttanat) ja tukka kuin boheemilla tiedemiehellä. Tästä sain ajatuksen tarkastella omaa vaatekaappiani kriittisen silmän kanssa. Lopputulos on se että älkää ilmoittako minua mihinkään tirkistelyohjelmaan. Pussillinen pois jaettavaa ja ikihikisiä meni suoraan roskakoriin. Oli siellä muutama ok ja hyvä, mutta en ihan voinut kaikkea poiskaan heittää. Olisihan se vielä kamalampaa jos näillä pakkasilla alastomana pitäisi liikkua. Onneksi pojan kummitädiltä on tulossa jossain vaiheessa hänen vaatekaapin siivousurakan ylimääräiset. Luotto on täysillä nyt niissä puuvillasekotteissa tai katsotaan mitä sieltä tulee kun tulee.

Tämän päivän neuvolan uutiset on myös kerrottava. Hemoglobiini 112 (ei ihme, että meinasin nuupahtaa)! Nyt on taas rautaa pillereissä. Kuulemma rautavarastojen täyttymiseen menee kaksi vuotta synnytyksen jälkeen. Hurjan pitkä aika! Poika itki hätääntynyttä itkua kun mitattiin verenpaineet ja tehtiin muut minitutkimukset. Huvittavaa miten pulassa pieni mies oli kun äiti oli tutkittavana. Istui kehkojeni päällä puoliksi halaten, katsoi silmiin ja huusi kun yritettiin kuunnella sydänääniä. Etsimään ei jääty (lapsen huudon takia), mutta ultrassa sitten näkee onko kaikki ok. Nyt vaan virallisesti maate ja rautavarastoja täydentämään.

naamakolhu