lentävä kakka
Hippulat vinkuu ja meidän perheessä olemme molemmat (minä ja mies) äitejä sekä tarvittaessa kaikki muutkin ihmiset joiden huomio pitää kiinnittää, mutta mummo on poikkeus. Ei ole helppoa olla yksi ja muutama kuukautta siihen päälle. Ei ole helppoa myöskään osua tarpeillaan pottaan tai sinne päinkään (en puhu itsestäni vaan taaperostani :)).
Ennen kylpyä ja jälkeen kylvyn on kaksi vaarallista aikaa. Silloin taapero on nakuna. Hän on päättänyt kieltäytyä potasta nyt, juuri nyt kun siellä pitäisi käydä. Tähän asti on ollut aamulla, päivällä tai milloin vaan kiva käydä potalla kokeilemassa tuleeko sinne jotain mitä voidaan yhdessä "ooooo!" ihailla. Nyt potta on napakka ei. Sitten ne huumorit lentää nakuna ja kusinen kirja on siitä hyvä esimerkki että ei näin.
Meidän makuuhuoneessa, nurkassa kököttää pieni poika erittäin keskittyneenä. Menen katsomaan ja kysymään, että mitä teet. Silmän räpäyksessä poika pomppaa räkättäen sängylle (meidän sänky on 15-20cm maasta eli sinne on ihan helppo kiivetä yhdellä nopealla ponkauksella). Samalla havaitsen ilmassa kiitävän kakkapökäleen, joka ponnistuksen voimasta lentää vauhdilla. Sekunnin murto-osan ajan ajattelen, että kumpi on järkevämpi ottaa ensiksi kiinni, lentävä kakka vai takapuoli kakassa oleva poika. Onneksi jokin järjen hippunen liikahti päässä ja nappasin pojan pesulle. Kakka ehti hipaista sängyn laitaa, mutta ei laskeutunut lakanoille vaan lätsähti vähän tahmeana, mutta selkeästi kiinteänä lattialle. Ja jos olisin ottanut sen kakan kiinni niin miten taapero 100% varmuudella olisikaan onnistunut hieromaan kaiken pestävissä olevan jokaisen lakanaan ja tyynyliinaan ennen kuin olisin ehtinyt selviämään kourassa olevasta lämpimäisestä.
Kakkahuumorista selvittyämme olemme koko perhe jossain hermeettisessä flunssassa, joka koitui myös pojalle ensimmäiseksi korvatulehdukseksi. Hirveen palkitsevaa työntää antibioottia väkisin kurkusta alas. Toinen koirista ei meinaa irrottaa sydämen kuvia silmistään sillä naapurustossa on nyt jotkut hemmetin joukkojuoksut. Vuoden vaihtumisen raketit sentään sekoitti sen päätä jonkin verran takaisin elämään ja jatkuva ulos mankuminen ja käsittämätön mouruaminen, vinkuminen sekä minihaukunta lakkasi. Ja jos edellä mainitut oireet palaavat takaisin koen todella suurta kiusausta käydä diilaamassa naapurin esiteineiltä käyttämättömät raketit hyvään hintaan ;).
Ja jos me tästä päivästä selvittiin kummitytön synttäreiltä ilman että kukaan sai tartuntaa niin tämä vuosi on alkanut hyvin!
Kaunista ja rauhallista tätä vuotta 2013!
Ennen kylpyä ja jälkeen kylvyn on kaksi vaarallista aikaa. Silloin taapero on nakuna. Hän on päättänyt kieltäytyä potasta nyt, juuri nyt kun siellä pitäisi käydä. Tähän asti on ollut aamulla, päivällä tai milloin vaan kiva käydä potalla kokeilemassa tuleeko sinne jotain mitä voidaan yhdessä "ooooo!" ihailla. Nyt potta on napakka ei. Sitten ne huumorit lentää nakuna ja kusinen kirja on siitä hyvä esimerkki että ei näin.
Meidän makuuhuoneessa, nurkassa kököttää pieni poika erittäin keskittyneenä. Menen katsomaan ja kysymään, että mitä teet. Silmän räpäyksessä poika pomppaa räkättäen sängylle (meidän sänky on 15-20cm maasta eli sinne on ihan helppo kiivetä yhdellä nopealla ponkauksella). Samalla havaitsen ilmassa kiitävän kakkapökäleen, joka ponnistuksen voimasta lentää vauhdilla. Sekunnin murto-osan ajan ajattelen, että kumpi on järkevämpi ottaa ensiksi kiinni, lentävä kakka vai takapuoli kakassa oleva poika. Onneksi jokin järjen hippunen liikahti päässä ja nappasin pojan pesulle. Kakka ehti hipaista sängyn laitaa, mutta ei laskeutunut lakanoille vaan lätsähti vähän tahmeana, mutta selkeästi kiinteänä lattialle. Ja jos olisin ottanut sen kakan kiinni niin miten taapero 100% varmuudella olisikaan onnistunut hieromaan kaiken pestävissä olevan jokaisen lakanaan ja tyynyliinaan ennen kuin olisin ehtinyt selviämään kourassa olevasta lämpimäisestä.
Kakkahuumorista selvittyämme olemme koko perhe jossain hermeettisessä flunssassa, joka koitui myös pojalle ensimmäiseksi korvatulehdukseksi. Hirveen palkitsevaa työntää antibioottia väkisin kurkusta alas. Toinen koirista ei meinaa irrottaa sydämen kuvia silmistään sillä naapurustossa on nyt jotkut hemmetin joukkojuoksut. Vuoden vaihtumisen raketit sentään sekoitti sen päätä jonkin verran takaisin elämään ja jatkuva ulos mankuminen ja käsittämätön mouruaminen, vinkuminen sekä minihaukunta lakkasi. Ja jos edellä mainitut oireet palaavat takaisin koen todella suurta kiusausta käydä diilaamassa naapurin esiteineiltä käyttämättömät raketit hyvään hintaan ;).
Ja jos me tästä päivästä selvittiin kummitytön synttäreiltä ilman että kukaan sai tartuntaa niin tämä vuosi on alkanut hyvin!
Kaunista ja rauhallista tätä vuotta 2013!
Kommentit