tuholainen perhekerhossa ja kotona

Meidän taaperosta on tullut sellainen, että pienemmät pois alta. Huh! Muistan miten sydän syrjälläni nostelin poikaa perhekerhossa taaperoiden alta ja salaa puhisin kun äidit eivät kiinnittäneet mielestäni tarpeeksi huomiota omiin hasardeihin jo vähän juokseviin sekä kaatuileviin jälkikasvustoihinsa. No, nyt meillä on sellainen ja en jaksa kokoajan juosta perässä. Ajattelin että kärsikööt sitten seuraavat taas vuorossaan. Vähän raakaa, mutta olkoon. Kerrankin on ympäristö missä voi ihan vapaasti antaa vähän juosta ja se ei tällä kertaa ole oma koti. Niin ja siis en tietenkään anna taaperoni varastaa toisten käsistä leluja, lyödä, juosta päättömänä päälle tai muuta, mutta jos olen kahvikuppi kädessä kävelemässä kohti pöytää en käy oikaisemassa taaperon vaeltavaa askellusta kun hän lähestyy vasta seisomaan oppivaa jos kerran seisomaan oppineen äiti on joka tapauksessa ottamassa koppia hoippuvasta nuorukaisestaan. Vahdin, mutta en säntäile.

Sitä saa olla kokoajan kotona silmät selässä. Tänään poika yritti kiivetä ammeen reunalle seisomaan. Meillä on sellainen vanhan aikainen muovinen erittäin pinkki amme, jossa on toisessa päässä vähän leveämpi kohta. Siinä on poika patsastellut komeilla leijonan karjaisuillaan toinen jalka "levikkeellä" ja toinen tai molemmat kädet ilmassa. Nyt se ei enää riittänyt. Onneksi kylvyssä sentään on aina valvova vanhempi paikalla ja kun ymmärsin puuhan niin siitäkö riemu ratkesi. Yksi kasvi on ollut kylpyhuoneessa siitä lähtien kun poika on liikkunut, koska se on niin isossa ruukussa ettei oikein mahdu mihinkään pöydälle ja multaa ei nyt viitsisi päivittäin kauhoa toisen suusta. Uusin leikki kylpyhuoneen kasvin kanssa on repiä siitä lehtiä nopeasti ennen kuin ehdin tajuta. Olen joko itse liian hitaalla tai sitten taaperoilla on teleskooppikäsien lisäksi aikakone jolla voi hidastaa muiden aikaa tai nopeuttaa omaansa. Kylpypäivä delux sisälsi biohajoavaa materiaalia pitkin lattiaa, sekä ammeen rajojen testailua. Yksi pehmolelu joutui uittamisen jälkeen linkoukseen ja siihen päälle dramaattiset kyyneleet kun sitä ei voitu ottaa pois ennen kuin ohjelma on loppu eli kymmenen minuutin kuluttua, mutta se on jo pieni ikuisuus tuon ikäiselle.

Ymmärsin myös eilen miksi meillä huudettiin matkarattaiden perään. Niissä menosuunta on naama eteenpäin. Vaihdoin hyökkäysvaunuista suunnan samanlaiseksi ja kappas ei tullut valituksia, ainoastaan tyytyväistä hyminää. Oppisipa tuo jo puhumaan niin voitaisiin yhdessä kommunikoida näistä asioista.

Sen tiedän, että tänään on vahdittu niin paljon ettei enempää oikein jaksa. Onneksi yrittäjä tuli kotiin niin, että pääsi laittamaan pojan nukkumaan sekä selvisi sitä ennen eksoottisesta kauppalistastani. Isäpisteet tuplana tänään! Nyt meinaan ottaa omaa aikaa lämpimässä suihkussa. Se on kuulkaa luksusta se!

Lapsen kanssa yhdessä tekeminen on kehittävää. Me kehityttiin tässä huimasti!