mennään uimaan - ei
Ei menty uimaan vaikka piti. Pelättiin, että joku on käyttänyt noroista itseään altaassa ja ei haluttu kokeilla. Ehkä ihan hyvä idea tai sitten me bongataan se jostain muualta. Mies kysyi kuinka nopeasti norosta selviää ja vastasin jotain epämääräistä, että jos ollaan me kaikki samaan aikaan oksentelemassa tai muita eritteitä levittelemässä posliinimaljaan ja lapsi yrjöää kaikkialle niin ei moneen päivään. Oli myös miehen mielestä sitten ihan hyvä ratkaisu jättää noromahdollisuus väliin.
Hauskaa seurata kuinka taapero osaa jo käskyttää ja ymmärtää sanan painoja vaikka hän ei itse vielä kovin montaa sanaa osaa sanoa. Kun kysyin normaaliin sävyyn lähdetäänkö uimaan oli vastaus tiukka ei kun hieman liian innostuneena kysyin lähdetäänkö uimaan oli vastaus jämäkkä nyökkäys (se on kyllä-sanan korvike) ja tarmokas siirtyminen eteiseen etsimään kenkiä. Huom! tämä toimii melkein missä vaan asiassa paitsi rattaiden valitsemisessa. Poika nimittäin haluaa ehdottomasti matkarattaat tai sitten luvassa on sitkeä kehonjännitystila sekä raivokas huuto joka vaikeuttaa rattaisiin laittoa. Toisinaan mennään matkarattailla (jos on päästävä nopeasti liikkeelle), muutoin käymme läpi dialogisen taistelun, jonka pääosassa puhun minä ja sivuroolissa huutaa taapero sekä samalla koemme yhdessä kasvattavaa vanhemmuttaa rattaisiin runnomisen jalon ilon muodossa.
Mummilassa vietetty muutama tuntinen sen sijaan, että olisimme menneet uimaan plus jännä kauppareissu autokärryissä sekä sauna tekivät taaperon nukkuttamisesta äärettömän helppoa. Uusin metodini on lähteä hakemaan tuttia, viipyä hetki ja kun palaan takaisin on sen verran alkuhuutoa saatu aikaan, että uni tulee. Tänään se toimi kuin unelma. Kun palasin tutteineni laittoi poika päänsä tyynyyn, otti tutin ja muutamassa minuutissa nukahti. Eikä ole inahtanutkaan. Onneksi korvatulehduksen antibioottien aika on ohi! Enää ei tarvitse kellosta kytätä koska herätään tai illalla pitää lasta hereillä koska antibiootti otetaan silloin kun normaalisti oltaisiin jo sängyssä rauhoittumassa. Voidaan siis päästä takaisin normaaliin rytmiin ja unohtaa muutaman yön takaiset "herätään kolmeksi tunniksi leikkimään"-sessiot tai "en millään nuku koska olen yliväsynyt"-hetket. Vielä kun itse pääsisi kiinni valon lisääntyneeseen määrään ja tarttuisi joulukoristeista kiinni niin, että ne siirtyisivät omiin laatikoihinsa. Olkoon hetken vielä ja ennen juhannusta viimeistään.
Hauskaa seurata kuinka taapero osaa jo käskyttää ja ymmärtää sanan painoja vaikka hän ei itse vielä kovin montaa sanaa osaa sanoa. Kun kysyin normaaliin sävyyn lähdetäänkö uimaan oli vastaus tiukka ei kun hieman liian innostuneena kysyin lähdetäänkö uimaan oli vastaus jämäkkä nyökkäys (se on kyllä-sanan korvike) ja tarmokas siirtyminen eteiseen etsimään kenkiä. Huom! tämä toimii melkein missä vaan asiassa paitsi rattaiden valitsemisessa. Poika nimittäin haluaa ehdottomasti matkarattaat tai sitten luvassa on sitkeä kehonjännitystila sekä raivokas huuto joka vaikeuttaa rattaisiin laittoa. Toisinaan mennään matkarattailla (jos on päästävä nopeasti liikkeelle), muutoin käymme läpi dialogisen taistelun, jonka pääosassa puhun minä ja sivuroolissa huutaa taapero sekä samalla koemme yhdessä kasvattavaa vanhemmuttaa rattaisiin runnomisen jalon ilon muodossa.
Mummilassa vietetty muutama tuntinen sen sijaan, että olisimme menneet uimaan plus jännä kauppareissu autokärryissä sekä sauna tekivät taaperon nukkuttamisesta äärettömän helppoa. Uusin metodini on lähteä hakemaan tuttia, viipyä hetki ja kun palaan takaisin on sen verran alkuhuutoa saatu aikaan, että uni tulee. Tänään se toimi kuin unelma. Kun palasin tutteineni laittoi poika päänsä tyynyyn, otti tutin ja muutamassa minuutissa nukahti. Eikä ole inahtanutkaan. Onneksi korvatulehduksen antibioottien aika on ohi! Enää ei tarvitse kellosta kytätä koska herätään tai illalla pitää lasta hereillä koska antibiootti otetaan silloin kun normaalisti oltaisiin jo sängyssä rauhoittumassa. Voidaan siis päästä takaisin normaaliin rytmiin ja unohtaa muutaman yön takaiset "herätään kolmeksi tunniksi leikkimään"-sessiot tai "en millään nuku koska olen yliväsynyt"-hetket. Vielä kun itse pääsisi kiinni valon lisääntyneeseen määrään ja tarttuisi joulukoristeista kiinni niin, että ne siirtyisivät omiin laatikoihinsa. Olkoon hetken vielä ja ennen juhannusta viimeistään.
 |
| notkea pianisti |
Kommentit