8.10. jälkivuotoa aivan liikaa
Eilen yöllä tuli muutama järkyttävä klimppi jälkivuodon mukana. Soitin jopa synnärille tarkistaakseni mikä on normaalia. Ohje oli, että jos jälkivuotoa on niin että sidettä pitää vaihtaa kerran tunnissa niin sitten on liikaa. Menin suihkuun siinä neljän maissa, jotta saan itseni järkiin. Huimasi, mutta vuoto loppui. Takaisin nukkumaan. Ajattelin, että olen vainoharhainen. Aamulla joskus kahdeksan tai yhdeksän maissa huusin miestä tuomaan pyyhettä, jotta pääsen vessaan ilman että verta valuu koko kämppään. Sitten soitto päivystykseen ja ohjeiden pyyntiä. Sinne piti mennä jonottamaan. Söin puuroa ja join lasin omenamehua. Pakattiin poika. Housuihin vauvan vaippa sillä klimpit olivat muuttuneet jo appelsiinin kokoisiksi ja niitä pullahteli vähän väliä tuoden mukanaan kunnon tulvan verta.
Onneksi meiltä on matkaa sairaalaan vain 15min. Päivystyksen vastaanoton täti oli mukava ja ymmärtävä kun kerroin, että housuissani on vauvanvaippa ja se tuntuu olevan niin täynnä etten voi nyt edes istua kun en tiedä miten se kestää enää. Pääsin heti seuraavaksi kiirellisenä lääkärille. Lääkäri oli nuori mies (noloa) joka teki alatutkimuksen. Kerroin että alla sitten täytyy olla astia sillä sitä verta tihkuu ja niitä klimppejä pullahtelee ulos. Tutkimus oli turhauttava sillä arvasin ettei yleislääkäri tee asialle sinänsä mitään. Käppäilin labraan ottamaan kiireelliset verikokeet (tulehdus ja hemoglobiini). Takaisin aulaan odottamaan päivystävän gynen kutsua, mutta tällä kertaa pääsin istumaan megasairaalavaippa ahterin alla. Gyne tarkasti tilanteen alakautta ja täytyy sanoa että on synnytyksen jälkeen varmaan jo palautumista tapahtunut, mutta ei se mukavalta tunnu kun sörkitään tikkien vierestä ja alue on vielä synnytyksestä arkana. Ultralla vielä tarkastettiin kohtu.
Ylläri pylläri pala kalvoa oli juuri tuloillaan ulos ja kohdussa oli ultran mukaan jotain ylimääräisen näköistä. Vaihtoehdot: supistavia lääkkeitä tai kaavinta. Kaavintaa ei kuulemma tehdä tässä vaiheessa ellei ole ihan, ihan, ihan pakko kun kohtu on synnytyksestä rasittunut ja pehmeä, mutta jos supistavat lääkkeet eivät toimi halutulla tavalla, eli pullauta ulos sitä ylimääräistä mitä siellä kohdussa on, niin sitten luvassa oli kaavinta. Sain sairaalavaatteet, tipan käteen ja melkein pyörryin. Rullatuoliin, katse ylös, hengittelyä, hirveä tuskahiki, sängylle ja jalat ylös. Verenpaine oli pudonnut. Sanoin hoitajille etten kohta enää kuule niitä kun korvissa piippasi ja silmät eivät meinanneet pysyä auki. Onneksi tippa ja jalat koholla paransivat oloa. Pääsin takaisin lapsivuodeosastolle kätilöiden hellään huomaan. Kätilö asetti supistuslääkeet. Juoda ja syödä ei saanut, jos kuitenkin joutuisin kaavintaan. Kohtua paineltiin ja vuotoa seurattiin. Se loppui. Nyt on kuitenkin takaportti auki sillä jos vuoto alkaisi uudestaan tänään yöllä tai huomisen aikana niin voin soittaa suoraan lapsivuodeosastolle ja kaavintaa harkitaan uudestaan.
Jännittää ihan hirveästi, että tuleeko se vuoto takaisin ja joudunko kaavintaan. Ei oikein huvita mennä edes vessaan koska silloin olisi mahdollista joutua spottaamaan vuoto.
Päivän ihania asioita: boy sai olla sairaalassa mukana syötettävänä, hullu jälkivuoto saatiin kuriin ja pääsin kotiin, ensimmäinen kotikylpy suoritettu ja napatynkä näyttää irtoavan ihan lähiaikoina sekä mun mies on ihana kun se nyt vaan on :)
Onneksi meiltä on matkaa sairaalaan vain 15min. Päivystyksen vastaanoton täti oli mukava ja ymmärtävä kun kerroin, että housuissani on vauvanvaippa ja se tuntuu olevan niin täynnä etten voi nyt edes istua kun en tiedä miten se kestää enää. Pääsin heti seuraavaksi kiirellisenä lääkärille. Lääkäri oli nuori mies (noloa) joka teki alatutkimuksen. Kerroin että alla sitten täytyy olla astia sillä sitä verta tihkuu ja niitä klimppejä pullahtelee ulos. Tutkimus oli turhauttava sillä arvasin ettei yleislääkäri tee asialle sinänsä mitään. Käppäilin labraan ottamaan kiireelliset verikokeet (tulehdus ja hemoglobiini). Takaisin aulaan odottamaan päivystävän gynen kutsua, mutta tällä kertaa pääsin istumaan megasairaalavaippa ahterin alla. Gyne tarkasti tilanteen alakautta ja täytyy sanoa että on synnytyksen jälkeen varmaan jo palautumista tapahtunut, mutta ei se mukavalta tunnu kun sörkitään tikkien vierestä ja alue on vielä synnytyksestä arkana. Ultralla vielä tarkastettiin kohtu.
Ylläri pylläri pala kalvoa oli juuri tuloillaan ulos ja kohdussa oli ultran mukaan jotain ylimääräisen näköistä. Vaihtoehdot: supistavia lääkkeitä tai kaavinta. Kaavintaa ei kuulemma tehdä tässä vaiheessa ellei ole ihan, ihan, ihan pakko kun kohtu on synnytyksestä rasittunut ja pehmeä, mutta jos supistavat lääkkeet eivät toimi halutulla tavalla, eli pullauta ulos sitä ylimääräistä mitä siellä kohdussa on, niin sitten luvassa oli kaavinta. Sain sairaalavaatteet, tipan käteen ja melkein pyörryin. Rullatuoliin, katse ylös, hengittelyä, hirveä tuskahiki, sängylle ja jalat ylös. Verenpaine oli pudonnut. Sanoin hoitajille etten kohta enää kuule niitä kun korvissa piippasi ja silmät eivät meinanneet pysyä auki. Onneksi tippa ja jalat koholla paransivat oloa. Pääsin takaisin lapsivuodeosastolle kätilöiden hellään huomaan. Kätilö asetti supistuslääkeet. Juoda ja syödä ei saanut, jos kuitenkin joutuisin kaavintaan. Kohtua paineltiin ja vuotoa seurattiin. Se loppui. Nyt on kuitenkin takaportti auki sillä jos vuoto alkaisi uudestaan tänään yöllä tai huomisen aikana niin voin soittaa suoraan lapsivuodeosastolle ja kaavintaa harkitaan uudestaan.
Jännittää ihan hirveästi, että tuleeko se vuoto takaisin ja joudunko kaavintaan. Ei oikein huvita mennä edes vessaan koska silloin olisi mahdollista joutua spottaamaan vuoto.
Päivän ihania asioita: boy sai olla sairaalassa mukana syötettävänä, hullu jälkivuoto saatiin kuriin ja pääsin kotiin, ensimmäinen kotikylpy suoritettu ja napatynkä näyttää irtoavan ihan lähiaikoina sekä mun mies on ihana kun se nyt vaan on :)
Kommentit