Mitä äiti isälle lapsen hoidosta
Olen lukenut melkein kaikki pienet oppaat joita neuvolan täti on meille tuonut (muutama uusin odottaa vielä). Täytyy sanoa, että niissä on hyvää tietoa näin ensiäidille. Siinä olisi tietysti valtiolle suuri säästö idea poistaa jaettava materiaali ja laittaa se nettiin. Onneksi vielä niitä saa kotiin niin ei tarvitse kesken imetyksen avata tietokonetta kun vauvadementia poistaa muistikapasiteettia ja pöydällä olevat lehtiset tuovat mukavan imetyskokemuksen. Saapa isäkin ne helposti selailtua, kun pyörivät pöydällä. Monesti materiaali on tehty hyvin äitipainotteisesti tai vähän isiä aliarvioiden. Tai niin ainakin minusta tuntuu.
Mies sai lahjaksi Juha T. Hakalan Isän Kasvatusoppi kirjan. Kirjassa on ihanan konstailematon ja jutusteleva tyyli. Taidan hotkaista sen sisääni ennen miestä. Moni vauvakirja on rakennettu huumoripainotteisesti isää aliarvioiden tai sitten ne on vaan naisten näkökulmasta kirjoitettuja. Kyllä täytyy sanoa, että itseäni kiinnostaa mitä isien päässä liikkuu kun maailmaan tulee pieni palleroinen. Meillä ainakin ostettiin uudet laminaatit alakertaan heti synnytyksen jälkeen. Enää listat ja pitkään harkinnassa ollut lattia on valmis.
Olen muutaman viikon äitiyttä harjoitelleena opetellut nielemään osan hienoista neuvoistani. Ei se isä sitä lasta hajoita, mutta välillä tekee mieli huomauttaa että nyt sen käsi on jumissa tai suustani lipsahtaa varovasti varovasti. Tekee tiukkaa, mutta harjoittelen. Yritän löytää jonkun järkiperäisen tavan olla hermoilematta turhasta ja samalla taas jakaa hyvät perusvinkit. Täällä kotona neljän seinän sisällä (jumissa) tulee tutustuttua vauvaan aika tehokkaasti. Imetys on myös hyvin äitiä ja lasta lähentävä, mutta mitä tekee isä imetyksen ajan... lukee, tuo äidille vettä, korjaa tyynyä, passaa, laittaa ruokaa, hoitaa koiria. Tarkoituksella olen pumppaillut maitoa jääkaappiin, jotta isä saa myös syöttää vauvaa ja itse voin välillä passata takaisin.
Huomenna alkaa meillä kokonaan uusi arki ja mies lähtee työhönsä. Ja o-ou nyt on lahjepissat vauvalla.
Mies sai lahjaksi Juha T. Hakalan Isän Kasvatusoppi kirjan. Kirjassa on ihanan konstailematon ja jutusteleva tyyli. Taidan hotkaista sen sisääni ennen miestä. Moni vauvakirja on rakennettu huumoripainotteisesti isää aliarvioiden tai sitten ne on vaan naisten näkökulmasta kirjoitettuja. Kyllä täytyy sanoa, että itseäni kiinnostaa mitä isien päässä liikkuu kun maailmaan tulee pieni palleroinen. Meillä ainakin ostettiin uudet laminaatit alakertaan heti synnytyksen jälkeen. Enää listat ja pitkään harkinnassa ollut lattia on valmis.
Olen muutaman viikon äitiyttä harjoitelleena opetellut nielemään osan hienoista neuvoistani. Ei se isä sitä lasta hajoita, mutta välillä tekee mieli huomauttaa että nyt sen käsi on jumissa tai suustani lipsahtaa varovasti varovasti. Tekee tiukkaa, mutta harjoittelen. Yritän löytää jonkun järkiperäisen tavan olla hermoilematta turhasta ja samalla taas jakaa hyvät perusvinkit. Täällä kotona neljän seinän sisällä (jumissa) tulee tutustuttua vauvaan aika tehokkaasti. Imetys on myös hyvin äitiä ja lasta lähentävä, mutta mitä tekee isä imetyksen ajan... lukee, tuo äidille vettä, korjaa tyynyä, passaa, laittaa ruokaa, hoitaa koiria. Tarkoituksella olen pumppaillut maitoa jääkaappiin, jotta isä saa myös syöttää vauvaa ja itse voin välillä passata takaisin.
Huomenna alkaa meillä kokonaan uusi arki ja mies lähtee työhönsä. Ja o-ou nyt on lahjepissat vauvalla.
Kommentit