muutaman viikon vanha äiti
Olen äiti ja alan tottumaan ajatukseen että näin on hyvä. Ameeba jota ennen kutsuin mahaksi on edelleen paikallaan. Arvet ovat tällä hetkellä sinertävät ja napa näyttää silmältä.
Poika pitää hereillä yöllä ja nukkuu aamupäivästä eteenpäin. Ihan mukavasti siis menee. Nyt kun isäkin on vielä töistään kotona on meillä rattoisaa, mutta mitä sitten kun tämä viikko on ohi ja jäämme koirien kanssa kaksistaan? O-ou! Muutaman kyyneleen jännityksestä tirautin viime viikolla ja taas ihan liian aikaisin stressasin sillä nyt alkaa olemaan sellainen olo, että kyllä me pärjätään kunhan ei liian suuria standardeja omalle olemiselle tehdä. Täytyy myös hyväksyä se tosiasia, ettei päivään voi suunnitella montaa menoa ja niidenkin kanssa pitää olla joustava. Pääasiallinen tehtävä on pitää itsensä ruokittuna ja juomista ei sovi unohtaa. Tässä vaan käy niin, että omat tarpeet häviää ja se on niin kummallista. En olisi osannut kuvitella että itsensä unohtaminen on näin helppoa.
Tänään hommailin itselleni imetyspaitoja (t-paitoja kaksi kappaletta). Halvimpia mahdollisia. Katsotaan onko niistä mihinkään. Ameeba on sen kokoinen ettei vanhoista paidoistani ole lämmittäjiksi ja paras imetyspaitani kuitenkin on pestävä aina välillä. Ostin siis "villapaidan" jossa on isot napit eli sen saa helposti auki ja lämmittää mukavasti. Olen myös muuttanut muotoani niin että jouduin ostamaan aivan erimalliset farkut kuin ennen. Nyt löytyy suht koht siisti asustus jolla voi imettää eli on muutakin kuin raskaushousut ja raskauspaita. Lohduttaudun sillä että kunhan luut / sisuskalut löytävät paikkansa ja pääsen ulkoilemaan vähän useammin niin pötsi muuttuu hieman vähemmän ulkonevaksi. Riippuva nahka siihen kuitenkin jää, mutta jääköön se ei haittaa yhtään.
Ihmeellistä tämä imetys. Imetys tuntuu vähän siltä kuin rinnoissani olisi pienen pieniä lankakeriä joita vauva sitten kerii auki syödessään. Sänky on muuten aivan maidossa kun meikäläinen yösyöttää. Ihan mahdotonta puuhaa. Nukahtelen kesken imetyksen ja sitten vauva könisee lisää ruokaa. Käännetään kylkeä ja sama homma jatkuu. Liivien kanssa nukkuminen on tullut tutuksi, mutta olen sen verran huoleton ja väsynyt yöllä etten aina muista laittaa liivinsuojusta kun vaihdan kylkeä. Äitiyspakkauksesta tulleelle "muovilakanalle" löytyikin käyttöä meidän sängystä.
Nyt tehdää chili con carnea! Lisää mietteitä myöhemmin.
Poika pitää hereillä yöllä ja nukkuu aamupäivästä eteenpäin. Ihan mukavasti siis menee. Nyt kun isäkin on vielä töistään kotona on meillä rattoisaa, mutta mitä sitten kun tämä viikko on ohi ja jäämme koirien kanssa kaksistaan? O-ou! Muutaman kyyneleen jännityksestä tirautin viime viikolla ja taas ihan liian aikaisin stressasin sillä nyt alkaa olemaan sellainen olo, että kyllä me pärjätään kunhan ei liian suuria standardeja omalle olemiselle tehdä. Täytyy myös hyväksyä se tosiasia, ettei päivään voi suunnitella montaa menoa ja niidenkin kanssa pitää olla joustava. Pääasiallinen tehtävä on pitää itsensä ruokittuna ja juomista ei sovi unohtaa. Tässä vaan käy niin, että omat tarpeet häviää ja se on niin kummallista. En olisi osannut kuvitella että itsensä unohtaminen on näin helppoa.
Tänään hommailin itselleni imetyspaitoja (t-paitoja kaksi kappaletta). Halvimpia mahdollisia. Katsotaan onko niistä mihinkään. Ameeba on sen kokoinen ettei vanhoista paidoistani ole lämmittäjiksi ja paras imetyspaitani kuitenkin on pestävä aina välillä. Ostin siis "villapaidan" jossa on isot napit eli sen saa helposti auki ja lämmittää mukavasti. Olen myös muuttanut muotoani niin että jouduin ostamaan aivan erimalliset farkut kuin ennen. Nyt löytyy suht koht siisti asustus jolla voi imettää eli on muutakin kuin raskaushousut ja raskauspaita. Lohduttaudun sillä että kunhan luut / sisuskalut löytävät paikkansa ja pääsen ulkoilemaan vähän useammin niin pötsi muuttuu hieman vähemmän ulkonevaksi. Riippuva nahka siihen kuitenkin jää, mutta jääköön se ei haittaa yhtään.
Ihmeellistä tämä imetys. Imetys tuntuu vähän siltä kuin rinnoissani olisi pienen pieniä lankakeriä joita vauva sitten kerii auki syödessään. Sänky on muuten aivan maidossa kun meikäläinen yösyöttää. Ihan mahdotonta puuhaa. Nukahtelen kesken imetyksen ja sitten vauva könisee lisää ruokaa. Käännetään kylkeä ja sama homma jatkuu. Liivien kanssa nukkuminen on tullut tutuksi, mutta olen sen verran huoleton ja väsynyt yöllä etten aina muista laittaa liivinsuojusta kun vaihdan kylkeä. Äitiyspakkauksesta tulleelle "muovilakanalle" löytyikin käyttöä meidän sängystä.
Nyt tehdää chili con carnea! Lisää mietteitä myöhemmin.
Kommentit