vauva on ihana, tunkeillaan. Mitä!?

Olen kokenut mitä mielenkiintoisimman vauvahetken. Meille tuli soiton kautta kylään pariskunta ihan vaan pieneksi hetkeksi ohikulkumatkalta poiketen. Sehän sopii kun kotona ollaan ja ihan nautin aikuisten seurasta. Me oltiin koirien kanssa pienellä kävelyllä juuri ennen piipahtajia kun kerran beebis nukkui, aurinko paistoi ja äiti tarvitsi raitista ilmaa. Lyhensimme reitin minimiin, jotta olisimme ottamassa vieraita vastaan. Ehdittiin pihalle ihan samaan aikaan. Vauva koisi rattaissa ja kerroin vieraille että annetaan nukkua, mutta jos herää niin sitten frouva voi nostaa vauvan vaikka syliin jos haluaa. Uusia ääniä talossa ja poika piti pientä kitinän tapaista ja käänteli päätään. Vieras sitten tunki päätään rattaisiin ja oli sitä mieltä että silmiään kiinni pitävä tuhiseva vauva on herellä. Otin pojalta päälivaatteet pois ja se sippasi siihen syliini. Laitoin hänet takaisin rattaisiin. Kerroin mielestäni selvällä suomen kielellä, että nukkukoon siellä niin äitikin saa vapaat kädet hetkeksi, mutta jos nyt herää niin nostetaan sitten seurustelemaan. Eipä vierailija ollut samaa mieltä vaan otti vauvan rattaista ja tui tui se jotenkin vaan heräsi. Sitten vauvaa siirreltiin valoon ja käänneltiin että se avaisin niin söpöt silmänsä. Kun vauvasta oli saatu kuva silmät auki niin en tiedä lipsahtiko vai mitä ihmettä tarkoitti kommentti: nyt saatiin kuva pojasta silmät auki niin me voidaankin lähteä. Öö, jaa. Mitä ihmettä? Selvä se sitten on. Virkeä vauva äidin syliin ja vieraat ulos ovesta.

Olen oppinut jo koirien kanssa ettei suomalaiset aina osaa omaa äidinkieltään. Esimerkiksi "tätä koiraa ei kannata silittää" tai "kuvitelkaa ettei koiria ole olemassa kun tulette meille" ovat joillekin täysin mahdottomia ymmärtää. Sitten ihmetellään, että mitä se minulle murisee kun tykkään niin koirista. Juurihan sanoin ettei sitä kannata silittää, se on koira eikä ymmärrä sinun ylitsevuotavaa koirarakkautta. Sama taitaa olla vauvan kanssa. Huh! Mitä tästä oikein tulee?