Olen synnyttänyt.
Ollaan kotona. Ihanasti kotona. Me kaikki. Tunne on valtava.
Kuulkaa kaikki naiset, synnytys on mieletön kokemus. Se menee ihan raivolla läpi ja kätilöt on älyttömän hyviä tyyppejä. Oma synnytykseni kesti 22 tuntia. Vedet meni yöllä niin että ensimmäinen kommenttini oli o-ou! Kädet tärisivät jännityksestä kun lähdettiin kotoa. Tunnin päästä siitä oltiin sairaalassa ja supistuksia tulikin jo 5 min välein. Kipeiksi ja pidemmiksi ne muuttuivat pikkuhiljaa. Ammeessa ja kuumalla kaurapussilla oli hyvä lievittää kipua. Ilokaasu ei ollut mun juttu. Siitä kyökkäsin. Kun tilanne kävi tukalaksi sain epiduraalin, joka oli kuin lahja. Sitten vähän unta. Piuhat, letkut jne. tekivät liikkumisen vähän hankalaksi. Yhden kerran meinasin pyllähtää lattialle kun yritin punkea jumppapallon päälle keikuttamaan latiota. Siinä mies ja kätilö säikähtivät enemmän kuin piuhoitettu mamma. Epiduraalia lisättiin tarpeen mukaan ja kädestä löytyi vielä oksitosiinitippa. Oksitosiini teki supistuksista "lääketieteellisiä", ärhäköitä. Viimeinen avautumisvaihe oli kovin kivulias kun muutaman millin reuna ei millään meinannut ottaa lähteäkseen. Sain vielä miniannoksen epiä lääkärin luvalla kun meinasi ihan voimat loppua ja nukahtelin supistusten välillä. Loppumetreillä odoteltiin sitä kuuluisaa maailman luokan kakkahätää ja ennen sitä pääsi vähän kokeilemaan ähkimällä. Voi sitä onnea kun lupa ponnistamiseen tuli. Sitten vaan menemään. Supistuksista tuli ystäviä. Hamikseni olin niin loppu, että kohtu ei enää jaksanut supistella kunnolla ja paikalle tarvittiin muutama apukätilö painamaan vauvaa alas mahan päältä. Vauva oli tulossa myös vinottain, joten lääkäri pisti imukupin vauvan päähän, jotta vauva saatiin ulos. Pieni ripsahdus ja väliliha leikattiin sekä se hieman repesi pidemmälle, mutta siististi. Vauva oli synnytyksessä säikähtänyt ja joutui heti lastenosastolle. Aluksi happea ja antibioottia varmuuden varalle. Hemoglobiini oli kovin alhaalla, mutta rautakuuria tai lisäverta ei vauva tarvinnut. Neljän päivän jälkeen sain nuppusen viereeni ja huh se helpotti. Synnytyksessä en menettänyt verta normaalia enempää ja jaksoin könytä suihkuun, mies hoiteli suihkuttelun, minä pidin kiinni seinästä. Kamala nälkä kun olin elänyt mehulla, mehukeitolla ja jogurtilla vuorokauden. Yöllä aloitettiin maidon pumppailu ja siitä nopesti maito nousikin. Ihana tunne viedä muutama millilitra omaa maitoa lasten osastolle tuliaisiksi.
Seuraavat päivät ovat kummallisia. Oma kroppa on muuttunut hetkessä. Mahan tilalla on kummallinen ameeban näköinen lillukka ja ruoka putoaa älyttömän kauas eikä enää jää pallean alle närästämään. Painopiste on muuttunut ja elämä on ihan myllerryksessä.
Vinkkejä ensisynnyttäjille:
 |
| nuppuseni |
Kuulkaa kaikki naiset, synnytys on mieletön kokemus. Se menee ihan raivolla läpi ja kätilöt on älyttömän hyviä tyyppejä. Oma synnytykseni kesti 22 tuntia. Vedet meni yöllä niin että ensimmäinen kommenttini oli o-ou! Kädet tärisivät jännityksestä kun lähdettiin kotoa. Tunnin päästä siitä oltiin sairaalassa ja supistuksia tulikin jo 5 min välein. Kipeiksi ja pidemmiksi ne muuttuivat pikkuhiljaa. Ammeessa ja kuumalla kaurapussilla oli hyvä lievittää kipua. Ilokaasu ei ollut mun juttu. Siitä kyökkäsin. Kun tilanne kävi tukalaksi sain epiduraalin, joka oli kuin lahja. Sitten vähän unta. Piuhat, letkut jne. tekivät liikkumisen vähän hankalaksi. Yhden kerran meinasin pyllähtää lattialle kun yritin punkea jumppapallon päälle keikuttamaan latiota. Siinä mies ja kätilö säikähtivät enemmän kuin piuhoitettu mamma. Epiduraalia lisättiin tarpeen mukaan ja kädestä löytyi vielä oksitosiinitippa. Oksitosiini teki supistuksista "lääketieteellisiä", ärhäköitä. Viimeinen avautumisvaihe oli kovin kivulias kun muutaman millin reuna ei millään meinannut ottaa lähteäkseen. Sain vielä miniannoksen epiä lääkärin luvalla kun meinasi ihan voimat loppua ja nukahtelin supistusten välillä. Loppumetreillä odoteltiin sitä kuuluisaa maailman luokan kakkahätää ja ennen sitä pääsi vähän kokeilemaan ähkimällä. Voi sitä onnea kun lupa ponnistamiseen tuli. Sitten vaan menemään. Supistuksista tuli ystäviä. Hamikseni olin niin loppu, että kohtu ei enää jaksanut supistella kunnolla ja paikalle tarvittiin muutama apukätilö painamaan vauvaa alas mahan päältä. Vauva oli tulossa myös vinottain, joten lääkäri pisti imukupin vauvan päähän, jotta vauva saatiin ulos. Pieni ripsahdus ja väliliha leikattiin sekä se hieman repesi pidemmälle, mutta siististi. Vauva oli synnytyksessä säikähtänyt ja joutui heti lastenosastolle. Aluksi happea ja antibioottia varmuuden varalle. Hemoglobiini oli kovin alhaalla, mutta rautakuuria tai lisäverta ei vauva tarvinnut. Neljän päivän jälkeen sain nuppusen viereeni ja huh se helpotti. Synnytyksessä en menettänyt verta normaalia enempää ja jaksoin könytä suihkuun, mies hoiteli suihkuttelun, minä pidin kiinni seinästä. Kamala nälkä kun olin elänyt mehulla, mehukeitolla ja jogurtilla vuorokauden. Yöllä aloitettiin maidon pumppailu ja siitä nopesti maito nousikin. Ihana tunne viedä muutama millilitra omaa maitoa lasten osastolle tuliaisiksi.
Seuraavat päivät ovat kummallisia. Oma kroppa on muuttunut hetkessä. Mahan tilalla on kummallinen ameeban näköinen lillukka ja ruoka putoaa älyttömän kauas eikä enää jää pallean alle närästämään. Painopiste on muuttunut ja elämä on ihan myllerryksessä.
Vinkkejä ensisynnyttäjille:
- Kysele ja ihmettele ihan rauhassa.
- Pidä mieli avoimena ja rentoudu oman metodisi mukaan.
- Kipu on ystäväsi.
- Kerro heti kätilöille jos pelottaa.
Kommentit