1.8. Kotona jälleen.
En osannut nukkua aamulla puoli kahdeksaa pidemmälle. Päässä pyöri ihanat muistot muutaman päivän lomalta. Miksi olen saanut osakseni paljon hyviä ja sydämellisiä ystäviä? Toivoisin, että niin olisi kaikilla. Perjantaina lähdettiin huushollista jossain vaiheessa iltapäivää ja organisoitiin koirat eri osoitteisiin. Tekla jähmettyi suunnilleen niille sijoilleen samalle paikalle muutamaksi päiväksi odottelemaan koska tulemme takaisin ja Harrison unohti meidät sekunnin kuluttua. Mies aloitti aamunsa raivokkaalla imuroinnilla, lattian pesulla ja mattojen tamppauksella. Olin kyllä kieltämättä antanut vinkkiä, että haluaisin siivota ennen lähtöä, jotta palaaminen kotiin olisi mukavampaa. Meikä pakkaili ja mies siivoili.
Pandan suuntasi Espooseen odottelemaan parkkipaikalle. Näin ystävääni varmaankin kahden vuoden tai ellei enemmän tauon jälkeen. Miehelle maistui raskausjuttujen sijaan kirjan lukeminen. Onhan sen näitä juttuja joutunut kuuntelemaan yöt ja päivät läpeensä. Eipä omassa maailmassani paljon muuta kuin raskautta tällä hetkellä tapahdu. Me vertailimme neuvolakortteja, mietimme lapsen tuloa ja sitä mitä sitten tapahtuu kun olemme äitejä. Siis varauduimme the muutokseen jakamalla omastamme. Suuniteltu "lomalla syödään hyvin"- teema alkoi jo täältä. Menu: Itsetehtyjä sämpylöitä, raparperimehua ja pullaa.
Espoosta tuli lähtö nepalilaiseen ravintolaan sekä majoituskohteeseen ystävälle Meilahteen. Nepalilainen täytti kaikki odotukset. Ihania kasvispalleroisia ihanassa mausteisessa kastikkeessa sekä kesäisen hikinen Helsinki. Tunnelma oli täydellinen loma! Sitten nukkumaan ja odottelemaan seuraavaa päivää. Napanuoraa pitkin kulkeutunut mausteinen ruoka piti vauvaa hereillä tai sitten se oli kuumuudesta turvonnut mamma, joka viilenteli itseään yöllä lavuaarin alla. Eipä sillä, että kahdesta viiteen valvominen olisi lisännyt väsymystä. Olin super onnessani!
Aamu valkeni ja hoidettiin aamupalaa ja kakkosaamupalaa naamaan. Lisää samoja raskausjuttuja eri ihmisten kanssa. Vettä ja osaksi kivennäisvettä litroittain. Turvotusta ja iloista oloa! Uudet liivit löytyi Changesta, mikä ei ollut mikään yllätys. Liian kireät, kaksoistissit muuttuivat taas omiksi tuetuiksi yksiköikseen. Illalla syötiin thaimaalaisessa ravintolassa. Paistettua riisiä ja punaista curryä mulle ja vauvalle. Sopivan tulista ja hyvää. Jälkkäriksi friteerattuja banaaneja, vaniljajäätelöä ja kinuskikastiketta. Taivaallista! Muut kävivät ruoan päälle olusella ja minä hoidin absolutistin virkaa. Huomion arvoista on se, että suuremmissa kaupungeissa on enemmän nuoria kuin täällä pienessä kyläsessä sekä enemmän korkokenkiä ja mekkoja. Ihania mekkoja. Ihania kenkiä. Hälinää ja rentoa oloa. Helsinki on kaunis kaupunki.
Sunnuntai aloitettiin aamiaisella Tin tin tangossa ja vauva tykkäs. Olisin voinut olla vaikka Milanossa. Lähes ähky suli sopivasti Kiasmassa Ars11 näyttelyssä, joka muuten oli ehdottomasti katsomisen arvoinen. Se muistutti paljon sitä Afrikkaa, jonka olimme itse kokeneet SLS:n harjoittelussa. Hajuja, ääniä ja värejä. Sitä on Afrikkani. Stockmannin herkku oli uudistunut pienestä ja sokkeloisesta avaran oloiseksi fiiniksi ruokakaupaksi. Tarttui mukaani Think! merkkiset superhyper alunnuksessa olleet kävelykengät. Jalat sopivasti turvonneena toivon ostaneeni oikean kokoiset kengät. Ainakin ne on nahkaa ja ne tuntuivat todella pehmeiltä jaloissa. Pinta täytyy käsitellä, jotta voin käyttää niitä enemmän kuin yhden vuoden. Lähtösapuskaksi syötiin tuliaistatit smetanakastikkeella ja paistettua lohja sekä melonisalaattia ja tomaatti-mozarella viipaleita basilikalla. Jossain välissä juotiin herkulliset sumpit ja juteltiin paljon.
Teklan jälleen näkeminen oli iloista hyppelyä ja hännän heilutusta, suukkoja ja läheisyyttä (miten niin omistajaan kiintyvä rotu tuo perunkarvatonkoira?). Harrison tuli kotiin niin kuin ei olisi ollut poissa päivääkään. Molemmat olivat sen verran väsyneitä, ettei mitään säätöä ollut luvassa. Naapuri kiikutti koiran lisäksi pakastimeen mehua, marjoja ja jääkaappiin herkullista marjapiirakkaa. Lupasin tarjota marjapiirakkaa masukin lisäksi myös miehelle, mutta en tiedä jääkö siitä tänään muruakaan kun oli niin pahuksen hyvää.
Raskausarvet jatkavat kasvuaan. Ne ovat levinneet jo sivummallekin. Mies ihmettelee minun ihmettelyäni. Kerroin, että paras kannustus on se ettei häntä ne ainakaan haittaa ja että saan ihmetellä rauhassa. Hankala sitä on kenellekään saada ymmärrykseen (jos ei itse ole tai ole ollut) raskaana, että miltä tuntuu kun keho venyy ja paukkuu. Masukki punkee muutenkin kohti alakertaa sellaisella rytinällä, että välillä lonkissa kolisee.
Kiitos kamerakännykän keksijälle. Mitään ylimääräistä (oikeaa kameraa) en jaksanut reissulla kannella kaupungilla laukussani. Ihanaan ruokahuoltoon totuttautuneena täytyy nyt itse kävellä jääkaapille etsimään marjapiirakan lisäksi oikeaa aamupalaa.
Pandan suuntasi Espooseen odottelemaan parkkipaikalle. Näin ystävääni varmaankin kahden vuoden tai ellei enemmän tauon jälkeen. Miehelle maistui raskausjuttujen sijaan kirjan lukeminen. Onhan sen näitä juttuja joutunut kuuntelemaan yöt ja päivät läpeensä. Eipä omassa maailmassani paljon muuta kuin raskautta tällä hetkellä tapahdu. Me vertailimme neuvolakortteja, mietimme lapsen tuloa ja sitä mitä sitten tapahtuu kun olemme äitejä. Siis varauduimme the muutokseen jakamalla omastamme. Suuniteltu "lomalla syödään hyvin"- teema alkoi jo täältä. Menu: Itsetehtyjä sämpylöitä, raparperimehua ja pullaa.
Espoosta tuli lähtö nepalilaiseen ravintolaan sekä majoituskohteeseen ystävälle Meilahteen. Nepalilainen täytti kaikki odotukset. Ihania kasvispalleroisia ihanassa mausteisessa kastikkeessa sekä kesäisen hikinen Helsinki. Tunnelma oli täydellinen loma! Sitten nukkumaan ja odottelemaan seuraavaa päivää. Napanuoraa pitkin kulkeutunut mausteinen ruoka piti vauvaa hereillä tai sitten se oli kuumuudesta turvonnut mamma, joka viilenteli itseään yöllä lavuaarin alla. Eipä sillä, että kahdesta viiteen valvominen olisi lisännyt väsymystä. Olin super onnessani!
 |
| Hyvin syöneenä, väsyneenä ja onnellisena. Himalayalle kiitos! |
Aamu valkeni ja hoidettiin aamupalaa ja kakkosaamupalaa naamaan. Lisää samoja raskausjuttuja eri ihmisten kanssa. Vettä ja osaksi kivennäisvettä litroittain. Turvotusta ja iloista oloa! Uudet liivit löytyi Changesta, mikä ei ollut mikään yllätys. Liian kireät, kaksoistissit muuttuivat taas omiksi tuetuiksi yksiköikseen. Illalla syötiin thaimaalaisessa ravintolassa. Paistettua riisiä ja punaista curryä mulle ja vauvalle. Sopivan tulista ja hyvää. Jälkkäriksi friteerattuja banaaneja, vaniljajäätelöä ja kinuskikastiketta. Taivaallista! Muut kävivät ruoan päälle olusella ja minä hoidin absolutistin virkaa. Huomion arvoista on se, että suuremmissa kaupungeissa on enemmän nuoria kuin täällä pienessä kyläsessä sekä enemmän korkokenkiä ja mekkoja. Ihania mekkoja. Ihania kenkiä. Hälinää ja rentoa oloa. Helsinki on kaunis kaupunki.
Sunnuntai aloitettiin aamiaisella Tin tin tangossa ja vauva tykkäs. Olisin voinut olla vaikka Milanossa. Lähes ähky suli sopivasti Kiasmassa Ars11 näyttelyssä, joka muuten oli ehdottomasti katsomisen arvoinen. Se muistutti paljon sitä Afrikkaa, jonka olimme itse kokeneet SLS:n harjoittelussa. Hajuja, ääniä ja värejä. Sitä on Afrikkani. Stockmannin herkku oli uudistunut pienestä ja sokkeloisesta avaran oloiseksi fiiniksi ruokakaupaksi. Tarttui mukaani Think! merkkiset superhyper alunnuksessa olleet kävelykengät. Jalat sopivasti turvonneena toivon ostaneeni oikean kokoiset kengät. Ainakin ne on nahkaa ja ne tuntuivat todella pehmeiltä jaloissa. Pinta täytyy käsitellä, jotta voin käyttää niitä enemmän kuin yhden vuoden. Lähtösapuskaksi syötiin tuliaistatit smetanakastikkeella ja paistettua lohja sekä melonisalaattia ja tomaatti-mozarella viipaleita basilikalla. Jossain välissä juotiin herkulliset sumpit ja juteltiin paljon.
 |
| Lähes syöty aamupala Tin tin tangossa ja mamman maha. |
 |
| Ars11 turvonneena. |
 |
| Onnellisesti kahvilla Latorrefazionessa. |
Teklan jälleen näkeminen oli iloista hyppelyä ja hännän heilutusta, suukkoja ja läheisyyttä (miten niin omistajaan kiintyvä rotu tuo perunkarvatonkoira?). Harrison tuli kotiin niin kuin ei olisi ollut poissa päivääkään. Molemmat olivat sen verran väsyneitä, ettei mitään säätöä ollut luvassa. Naapuri kiikutti koiran lisäksi pakastimeen mehua, marjoja ja jääkaappiin herkullista marjapiirakkaa. Lupasin tarjota marjapiirakkaa masukin lisäksi myös miehelle, mutta en tiedä jääkö siitä tänään muruakaan kun oli niin pahuksen hyvää.
Raskausarvet jatkavat kasvuaan. Ne ovat levinneet jo sivummallekin. Mies ihmettelee minun ihmettelyäni. Kerroin, että paras kannustus on se ettei häntä ne ainakaan haittaa ja että saan ihmetellä rauhassa. Hankala sitä on kenellekään saada ymmärrykseen (jos ei itse ole tai ole ollut) raskaana, että miltä tuntuu kun keho venyy ja paukkuu. Masukki punkee muutenkin kohti alakertaa sellaisella rytinällä, että välillä lonkissa kolisee.
Kiitos kamerakännykän keksijälle. Mitään ylimääräistä (oikeaa kameraa) en jaksanut reissulla kannella kaupungilla laukussani. Ihanaan ruokahuoltoon totuttautuneena täytyy nyt itse kävellä jääkaapille etsimään marjapiirakan lisäksi oikeaa aamupalaa.
Kommentit