27.8. äippis alkoi
Nyt se on täällä, äitiysloma. Gulp! Yöllä kävin kohteliaasti vinkkaamassa kolmen oven takana olevalle naapurille, että bileet kuuluu vähän liian kauas. Joten äitiyden elkeet alkavat tulla esiin ;) Naapuri oli yhteistyöhaluinen ja pahoillaan sekä kiitettävästi humalassa. Sanoin etten halua häiritä juhlia, mutta en myöskään halunnut valvoa yötäni juhlijoiden takia. Mies ei edes herännyt koko mökään. Hyvä niin!! Ensimmäisen äitiyslomani päivän ratoksi menimme käymään Muurlan Opiston pihalla pidettyille markkinoille. Ostin kirpparilta katosta riippumaan laitettavan linnun. Itselläni on ollut juuri samanlainen lapsena. Söpöä! Katsottiin myös kesäteatteriesitys ja siinä oli surullinen kohtaus missä oli tulipalo. Onneksi aurinkopaistoi niin kukaan ei huomannut kyyneleitä. Näin herkässä itku on. Olen siis hyvinkin kohtuuton jos koen jostain mielipahaa niin heti aukeaa vesihanat päästä. Sille ei vaan voi yhtään mitään.
Synnytysvalmennukset alkavat ihan pian. Mennään (toivottavasti) yhdessä kuuntelemaan miten synnytetään, valmistaudutaan ja neuvolan tätiäkin pitää nähdä jo viikottain. Illalla kävi häivähdyksen omaisesti mielessä synnytyksen alkaminen sillä koirien kanssa iltalenkillä juoksin Harrisonin perässä. Ajattelin ettei se nyt varmaan mitään hajua saa jos ollaan tässä ihan tutulla paikalla. Täydellinen virhearviointi! Ystävä juoksi edellä meikäläinen perässä ja ihan hyvä hiki tuli pintaan. Ei paljon käynyt mielessä kyyt tai muut. Sinne vaan puskaan. Lenkki siis kesti enemmän kuin tunnin. Toisaalta sain taas rohkeutta ajatukseen synnytys. Jos näin isona pystyy juoksentelemaan kallioilla ja puskissa adrenaliinin voimalla niin kyllä siitä synnytyksestäkin on selvittävä. Aamusta taas törmäsimme kyyhyn tai harrison käveli konkreettisesti sen yli. Onneksi syksyllä ne eivät ole äkäisimmillän. Kyy nosti päätään valmiuteen, mutta ei kuitenkaan iskenyt koiraan. Enkä tietenkään ollut ottanut puhelinta matkalle mukaan. Kyypakkaus sen sijaan olisi ollut ensiavuksi. Tunnen itseni varsinaiseksi toheloksi.
Huomenna onneksi on taas päivä uus joten sitä kohti.
Synnytysvalmennukset alkavat ihan pian. Mennään (toivottavasti) yhdessä kuuntelemaan miten synnytetään, valmistaudutaan ja neuvolan tätiäkin pitää nähdä jo viikottain. Illalla kävi häivähdyksen omaisesti mielessä synnytyksen alkaminen sillä koirien kanssa iltalenkillä juoksin Harrisonin perässä. Ajattelin ettei se nyt varmaan mitään hajua saa jos ollaan tässä ihan tutulla paikalla. Täydellinen virhearviointi! Ystävä juoksi edellä meikäläinen perässä ja ihan hyvä hiki tuli pintaan. Ei paljon käynyt mielessä kyyt tai muut. Sinne vaan puskaan. Lenkki siis kesti enemmän kuin tunnin. Toisaalta sain taas rohkeutta ajatukseen synnytys. Jos näin isona pystyy juoksentelemaan kallioilla ja puskissa adrenaliinin voimalla niin kyllä siitä synnytyksestäkin on selvittävä. Aamusta taas törmäsimme kyyhyn tai harrison käveli konkreettisesti sen yli. Onneksi syksyllä ne eivät ole äkäisimmillän. Kyy nosti päätään valmiuteen, mutta ei kuitenkaan iskenyt koiraan. Enkä tietenkään ollut ottanut puhelinta matkalle mukaan. Kyypakkaus sen sijaan olisi ollut ensiavuksi. Tunnen itseni varsinaiseksi toheloksi.
Huomenna onneksi on taas päivä uus joten sitä kohti.
Kommentit