5.8. isä syntymässä ja äiti odottamassa
Istuin eilen kirjastossa lukemassa lehtiä useamman tunnin tai jotain sinne päin. Koska mihinkään ei ollut kiite en tiedä miten pitkään istuin lehtienlukusalissa. Uusimmassa Ottobre Design-lehdessä oli söpöjä vauvan vaatteita. Ajattelin äippiksellä, jos on tylsää, tehdä jonkun söpön kotiintulovaatteen. En kuitenkaan mennyt kangaskauppaan tai lainannut lehteä, koska ainakaan nyt en jaksa laittaa aikaa ompeluun sillä meille tulee tänään naisia kylään, jee.
Lehteä paremman löydön tein uutuus-hyllyltä. Hanna Hirvosen kirjoittaman Isä syntymässä kirjan (3. uudistettu painos 2011). Tietysti lainasin sen heti. Saate puheena miehelle ilmoitin, että nyt on aika lukea tämä kirja ja toivottavasti se ei ole tylsä sillä siinä nyt ainakin periaatteessa kohderyhmänä on miehet. En vain voi sietää ajatusta, ettei toisella ole mitään käsitystä mihin ollaan menossa odotuksen, synnytyksen ja vauvan hoidon kanssa. On hankala puhua toiveista ja odotuksista tulevan muutoksen suhteen, jos lähtökohtana on yksipuoleinen informaatio tai pelkästään minä ja minun toiveet. On ihanaa olla naimisissa miehen kanssa jolle on ihan sama miten jotkut asiat tehdään ja pääsen päättämään minulle tärkeistä asioista kuten miten lakanat vedetään, missä tiettyjä tavaroita säilytetään tai leikkaanko hiukseni lyhyiksi vai en. On myös ihana kun mies sanoo asioista silloin kun ne ovat hänelle tärkeitä vaikka ilmoittaa halustaan lähteä pyörälenkille, elokuviin, kiinnostuksestaan harrastuksiin ja pitää myös päänsä, mutta ymmärtää myös sellaisen käsitteen ettei aina kaikki pyöri hänen tai minun napani ympärillä. En varmaankaan olisi pakottanut lukemaan kirjaa jos se olisi ollut vastenmielistä. Malla Rautaparran kirja oli niin täysin naisille suunnattu kirja, että yritys herättää miehen kiinnostusta sen sisältämään informaatioon jäi täysin onnettomaksi yritykseksi. Taisin itse lukea minulle tärkeän kappaleen ääneen ja jätin kirjan miehen puolelle sänkyä vinkkaamalla, että siellä on hyviä juttuja, jos selailet läpi. Siitä kirjasta loppui laina-aika eikä sitä kyllä avattu turhaan vaikka olikin ihan sängyn vieressä. Sen sijaa tästä kirjasta näyttää hurahtaneen eilen jo 50 sivua, ei paha.
Vainoharhaisena laitoin eilen neuvolan tädille sähköpostia. Olin huolissani vauvan liikkeiden muutoksesta, vaikka jo päätin etten ole. On muuten ihanaa kun nukkuu, vaikka kolmen tunnin päiväunien takia, pommiin neuvolan soittoajan niin aina voi laittaa sähköpostia. Sieltä ne sitten vastaa sähköpostilla tai ihan soittaa. Normaalia se kuulemma on, että ne liikkeet muuttuvat koska tila käy niin ahtaaksi. Pääasia on että liikkuu. Liikettä saatiin illalla ja aamulla sekä yöllä kun yritin nukkua mahani päällä vahingossa. Päivällä pisti maha kovasti harjoitussupistellen. Lenkillä jokainen ylämäki kovetti palloa, mutta eteenpäin mentiin ja palkinnoksi syötiin naapurin kanssa mangojuustokakkupalat sekä kamomilla teetä.
Ihmettelen, että miten ihmeessä se tyyppi mahtuu kulkemaan häpyluun alitse kun tuntuu, että nyt se makailee kokonaan sen päällä. Vetoketju tuossa mahan päällä olis mun mielestä kätevä synnytystapa.
Nyt on syöty ummetus- ja suonenvetolääkkeeksi jogurtti, mustikka, kaurahiutale, pellavansiemen, banaani -smoothieta lähes joka päivä. Ei lisättyä sokeria tai muita väri- tai säilöntäaineita. Ehtaa tavaraa. On niin hyvää! Vielä kun laittaa mustikat jäisenä blenderiin niin tulee sellaista aivot jäädyttävää herkullista juomaa. Vatsa kiittää ja jalat kramppaa vähemmän. Ja joo, joo, pellavansiemeniä ei saa syödä paljoa, mutta 1tl ei ole haitaksi vaan eduksi.
Lehteä paremman löydön tein uutuus-hyllyltä. Hanna Hirvosen kirjoittaman Isä syntymässä kirjan (3. uudistettu painos 2011). Tietysti lainasin sen heti. Saate puheena miehelle ilmoitin, että nyt on aika lukea tämä kirja ja toivottavasti se ei ole tylsä sillä siinä nyt ainakin periaatteessa kohderyhmänä on miehet. En vain voi sietää ajatusta, ettei toisella ole mitään käsitystä mihin ollaan menossa odotuksen, synnytyksen ja vauvan hoidon kanssa. On hankala puhua toiveista ja odotuksista tulevan muutoksen suhteen, jos lähtökohtana on yksipuoleinen informaatio tai pelkästään minä ja minun toiveet. On ihanaa olla naimisissa miehen kanssa jolle on ihan sama miten jotkut asiat tehdään ja pääsen päättämään minulle tärkeistä asioista kuten miten lakanat vedetään, missä tiettyjä tavaroita säilytetään tai leikkaanko hiukseni lyhyiksi vai en. On myös ihana kun mies sanoo asioista silloin kun ne ovat hänelle tärkeitä vaikka ilmoittaa halustaan lähteä pyörälenkille, elokuviin, kiinnostuksestaan harrastuksiin ja pitää myös päänsä, mutta ymmärtää myös sellaisen käsitteen ettei aina kaikki pyöri hänen tai minun napani ympärillä. En varmaankaan olisi pakottanut lukemaan kirjaa jos se olisi ollut vastenmielistä. Malla Rautaparran kirja oli niin täysin naisille suunnattu kirja, että yritys herättää miehen kiinnostusta sen sisältämään informaatioon jäi täysin onnettomaksi yritykseksi. Taisin itse lukea minulle tärkeän kappaleen ääneen ja jätin kirjan miehen puolelle sänkyä vinkkaamalla, että siellä on hyviä juttuja, jos selailet läpi. Siitä kirjasta loppui laina-aika eikä sitä kyllä avattu turhaan vaikka olikin ihan sängyn vieressä. Sen sijaa tästä kirjasta näyttää hurahtaneen eilen jo 50 sivua, ei paha.
Vainoharhaisena laitoin eilen neuvolan tädille sähköpostia. Olin huolissani vauvan liikkeiden muutoksesta, vaikka jo päätin etten ole. On muuten ihanaa kun nukkuu, vaikka kolmen tunnin päiväunien takia, pommiin neuvolan soittoajan niin aina voi laittaa sähköpostia. Sieltä ne sitten vastaa sähköpostilla tai ihan soittaa. Normaalia se kuulemma on, että ne liikkeet muuttuvat koska tila käy niin ahtaaksi. Pääasia on että liikkuu. Liikettä saatiin illalla ja aamulla sekä yöllä kun yritin nukkua mahani päällä vahingossa. Päivällä pisti maha kovasti harjoitussupistellen. Lenkillä jokainen ylämäki kovetti palloa, mutta eteenpäin mentiin ja palkinnoksi syötiin naapurin kanssa mangojuustokakkupalat sekä kamomilla teetä.
Ihmettelen, että miten ihmeessä se tyyppi mahtuu kulkemaan häpyluun alitse kun tuntuu, että nyt se makailee kokonaan sen päällä. Vetoketju tuossa mahan päällä olis mun mielestä kätevä synnytystapa.
Nyt on syöty ummetus- ja suonenvetolääkkeeksi jogurtti, mustikka, kaurahiutale, pellavansiemen, banaani -smoothieta lähes joka päivä. Ei lisättyä sokeria tai muita väri- tai säilöntäaineita. Ehtaa tavaraa. On niin hyvää! Vielä kun laittaa mustikat jäisenä blenderiin niin tulee sellaista aivot jäädyttävää herkullista juomaa. Vatsa kiittää ja jalat kramppaa vähemmän. Ja joo, joo, pellavansiemeniä ei saa syödä paljoa, mutta 1tl ei ole haitaksi vaan eduksi.
 |
| nektariinia ja smoothieta, nam! |
Kommentit