3.8. Aamuangsti, tunteita ja söpöilyä

Tänään on ollut sellainen aamu ettei edes itse tiedä minkälainen. Koirat oli niin liikkiksiä, että melkein liikutuin kyyneliin kun ne nukku niin söpösti. Pesin äitiyspakkauksen vaatteita ja pyykkinaru oli ehkä maailman suloisin asia sillä hetkellä. Rupesin ajattelemaan töihin paluuta ja sitten tuli kauhea viha ja ahdistus että pitääkö sellaisia asioita tässä nyt sotkea vielä päällä olevaan lomaa. Olisin halunnut syödä vaan jäätelöä, mutta sitä ei ollut pakastimessa. Luin THL:n antamaa opasta vauvan odotukseen ja hoitoon, liikutuin taas. Kastelin kukkia ja olin tyytyväinen kaikkeen. Kurkkasin peiliin ja hiukset vähän vihertävinä mietin parturin palveluita, mutta en osannut päättää mitä hiuksille pitäisi sitten loppujen lopuksi tehdä. En tilannut aikaa. Ihailin uudelleen järjestelemääni makuuhuonetta, on se hieno. Kuuntelin naapurin tädin huutoa lapsille ja mietin mahtaako itsellä napsahtaa samalla tavalla välillä ja toivottavasti siitä ei ainakaan tule tapa. Vauva liikkuu, mutta en tiedä liikkuuko se eri tavalla kuin ennen. Kaikki ihmetyttää.

Söpöilevä Tekla auringon paahteessa

Maha aamulla ja aurinkokaveri.

Liikuttavat pyykit.