1.7. lämpö vie minä vikisen
Ottaa sormukset pois ja nostaa jalat ylös, juo vettä kuin sieni ja on silti väsynyt. Mikä se on? Raskaana oleva täti, tietysti.
Eipä tässä tule +30 asteen lukemissa paljon liikuttua enää töiden jälkeen varsinkaan kun työpaikalla työhuoneen lämpötila huitelee +31 asteessa. En jaksa siitä kitistä sillä omat työpäivät ovat laskettavissa kahden käden sormin ja yhden jalan varpain. Lämpö vieköön, minä vikisen. Varpaat lasketaan ensi viikolla. Sitten huilataan neljä kokonaista viikkoa ja kaksi viimeistä kättä menee sijaista opettaessa. Mies parka on jatkuvasti koiran ulkoiluttajana.
Vauva on ihan oloihinsa tyytyväinen tai mistä minä tiedän hikoileeko se yhtä paljon kuin mama. Mamalla on vaan pää vähän pehminnyt ja niin taitaa olla miehelläkin. Unohdetiin meidän hääpäivä jo toistamiseen. Ensimmäinen hääpäivä unohtui ja nyt taas tehtiin samat temput. Millä me opitaan vauvan synttärit? Täytyy varmaan hommata kummit jotka varmasti muistaa tällaiset asiat ja pyytää niitä muistuttamaan äiteetä :D Onneks ollaan molemmat yhtä höveleitä näissä asioissa niin kukaan ei menetä hermojaan tai loukkaannu. Tästä tietysti voi aiheutua tahatonta traumaa lapselle kun vanhemmat ei muista juhlia lapsen tai omia synttäreitään. Joulut ja muut on niin loistavasti mainostettu, että niitä ei unohda. Myös juhlapyhät joilloin saa vapaata töistä on hyviä koska ne muistaa. Mietittiin, että pitäisikö laittaa kymmenen vuotis hääpäivä kalenteriin jo nyt ja varata joku hikinen mökki jostain järven rannalta niin ehkäpä meilläkin olisi toivoa. Tai toivoa, että lapsi syntyisi sopivasti jonkun juhlapyhän aikaan. Harmi vaan ettei lokakuussa ole kauheesti juhlapyhiä.
Olen miettinyt, että voiko oikeasti saada napatyrän jos napa pullottaa pitkään väärään suuntaa, Täällä on ollut napa väärinpäin jo pitkään. Täytyy varmaan kysellä neuvolasta, että mistä sen sitten tietää onko napatyrä vai tietääkö sitä mistään tai voiko sitä tulla ensinnäkään. Ihmeellisiä mietteitä.
Onneksi olen (vielä) saanut nukkua yöni kunnolla. Tuntuu, että unenlahjat ovat ehkä himpun verran paremmatkin kuin normaalisti. Sitä jotenkin ajattelee, että täytyy olla stressaamatta ettei stressaa vauvaa ja sitten lakkaa stressaamasta, koska se helpottaa. Osaisinpa olla yhtä järkevä sekä itsesuggestiivinen (voikohan tuota sanaa käyttää tässä yhteydessä?) myös raskauden jälkeen. Turhalla stressillä sitä vaan pilaa unet ja kun pilaa ne väsyy eikä kierteeseen oikein tarvita muuta. Ajatuksilla on valtava mahti.
Asiasta taas ihan toiseen. Luin kirjan: Myötäelämisen taito, joka oli Nonviolent Communication ajatukseen perustuva. Siellä oli monta hyvää asiaa kommunikointiin liittyen ja ajattelin lukaista sen vielä uudestaan, mutta sitä ennen piti laittaa hyvä kiertämään eli lainata opusta eteenpäin. Kirja näyttää ulkoisesti vähän huuhaalta/pliisulta ja se on käännetty jenkkienkusta, joten ei mun suosikki siinä suhteessa. Koen jenkkienkusta käännetyt kirjat vähän vastenmielisiksi, koska ennemmin lukisin ne englanniksi, silloin tyyli ei olisi niin töksähtelevä. No, se siitä. Kirjassa oli kuitenkin monta hyvää asiaa empatiasta, vaatimuksista, pyynnöstä jne. Suosittelen todella lämpimästi kaikille äidiksi aikoville, parisuhteisiin tai muuten vain ihmisten kanssa työskenteleville. Kirjassa on omasta mielestäni hassuja harjoituksia ja joitain asioita olisin taittanut tekstiin toisin, mutta harjoitukset voi aina skipata ja taitto on asian suhteen kuitenkin vain sivuseikka, joten edelleen suosittelen lainaamaan tai ostamaan. Jos vain kehtaan niin ajattelin ostaa työkavereille kirjan yhteiseksi iloksi ja pyytää heitä kaikki lukemaan kirjan tosissaan vuoden sisään. Luulen, että siitä voisi saada hyviä ja rakentavia oivalluksia moni. Tässä linkki: http://www.nvcfinland.fi/fi/
Kuumuus vie voiton, jalat pöydällä kirjoittaminen ei nyt onnistu, joten menen nostamaan jalat toisaalle ja otan samalla lasin vettä. Mutta ennen sitä vielä yksi kirjahehkutus. Mika Waltarin Feliks onnellinen, ooo!! Täytyy tutustua tarkemmin muuhun Waltarin tuotantoon, on se vaan ollut hyvä kirjoittamaan.
Eipä tässä tule +30 asteen lukemissa paljon liikuttua enää töiden jälkeen varsinkaan kun työpaikalla työhuoneen lämpötila huitelee +31 asteessa. En jaksa siitä kitistä sillä omat työpäivät ovat laskettavissa kahden käden sormin ja yhden jalan varpain. Lämpö vieköön, minä vikisen. Varpaat lasketaan ensi viikolla. Sitten huilataan neljä kokonaista viikkoa ja kaksi viimeistä kättä menee sijaista opettaessa. Mies parka on jatkuvasti koiran ulkoiluttajana.
Vauva on ihan oloihinsa tyytyväinen tai mistä minä tiedän hikoileeko se yhtä paljon kuin mama. Mamalla on vaan pää vähän pehminnyt ja niin taitaa olla miehelläkin. Unohdetiin meidän hääpäivä jo toistamiseen. Ensimmäinen hääpäivä unohtui ja nyt taas tehtiin samat temput. Millä me opitaan vauvan synttärit? Täytyy varmaan hommata kummit jotka varmasti muistaa tällaiset asiat ja pyytää niitä muistuttamaan äiteetä :D Onneks ollaan molemmat yhtä höveleitä näissä asioissa niin kukaan ei menetä hermojaan tai loukkaannu. Tästä tietysti voi aiheutua tahatonta traumaa lapselle kun vanhemmat ei muista juhlia lapsen tai omia synttäreitään. Joulut ja muut on niin loistavasti mainostettu, että niitä ei unohda. Myös juhlapyhät joilloin saa vapaata töistä on hyviä koska ne muistaa. Mietittiin, että pitäisikö laittaa kymmenen vuotis hääpäivä kalenteriin jo nyt ja varata joku hikinen mökki jostain järven rannalta niin ehkäpä meilläkin olisi toivoa. Tai toivoa, että lapsi syntyisi sopivasti jonkun juhlapyhän aikaan. Harmi vaan ettei lokakuussa ole kauheesti juhlapyhiä.
Olen miettinyt, että voiko oikeasti saada napatyrän jos napa pullottaa pitkään väärään suuntaa, Täällä on ollut napa väärinpäin jo pitkään. Täytyy varmaan kysellä neuvolasta, että mistä sen sitten tietää onko napatyrä vai tietääkö sitä mistään tai voiko sitä tulla ensinnäkään. Ihmeellisiä mietteitä.
Onneksi olen (vielä) saanut nukkua yöni kunnolla. Tuntuu, että unenlahjat ovat ehkä himpun verran paremmatkin kuin normaalisti. Sitä jotenkin ajattelee, että täytyy olla stressaamatta ettei stressaa vauvaa ja sitten lakkaa stressaamasta, koska se helpottaa. Osaisinpa olla yhtä järkevä sekä itsesuggestiivinen (voikohan tuota sanaa käyttää tässä yhteydessä?) myös raskauden jälkeen. Turhalla stressillä sitä vaan pilaa unet ja kun pilaa ne väsyy eikä kierteeseen oikein tarvita muuta. Ajatuksilla on valtava mahti.
Asiasta taas ihan toiseen. Luin kirjan: Myötäelämisen taito, joka oli Nonviolent Communication ajatukseen perustuva. Siellä oli monta hyvää asiaa kommunikointiin liittyen ja ajattelin lukaista sen vielä uudestaan, mutta sitä ennen piti laittaa hyvä kiertämään eli lainata opusta eteenpäin. Kirja näyttää ulkoisesti vähän huuhaalta/pliisulta ja se on käännetty jenkkienkusta, joten ei mun suosikki siinä suhteessa. Koen jenkkienkusta käännetyt kirjat vähän vastenmielisiksi, koska ennemmin lukisin ne englanniksi, silloin tyyli ei olisi niin töksähtelevä. No, se siitä. Kirjassa oli kuitenkin monta hyvää asiaa empatiasta, vaatimuksista, pyynnöstä jne. Suosittelen todella lämpimästi kaikille äidiksi aikoville, parisuhteisiin tai muuten vain ihmisten kanssa työskenteleville. Kirjassa on omasta mielestäni hassuja harjoituksia ja joitain asioita olisin taittanut tekstiin toisin, mutta harjoitukset voi aina skipata ja taitto on asian suhteen kuitenkin vain sivuseikka, joten edelleen suosittelen lainaamaan tai ostamaan. Jos vain kehtaan niin ajattelin ostaa työkavereille kirjan yhteiseksi iloksi ja pyytää heitä kaikki lukemaan kirjan tosissaan vuoden sisään. Luulen, että siitä voisi saada hyviä ja rakentavia oivalluksia moni. Tässä linkki: http://www.nvcfinland.fi/fi/
Kuumuus vie voiton, jalat pöydällä kirjoittaminen ei nyt onnistu, joten menen nostamaan jalat toisaalle ja otan samalla lasin vettä. Mutta ennen sitä vielä yksi kirjahehkutus. Mika Waltarin Feliks onnellinen, ooo!! Täytyy tutustua tarkemmin muuhun Waltarin tuotantoon, on se vaan ollut hyvä kirjoittamaan.
Kommentit