26.7. Työ ja raskaus
Miten se menikään, se tutkimus, missä todettiin suomalaisten tekevän töitä lomalla? Tässä taas on kävelevä ja raskaana oleva esimerkki asiasta. Kolme kokonaista tuntia vierähti työpaikalla hakemusten puljaamisessa. Ne on nyt niin hyvässä kunnossa, että ehkä piipahdan huomenna tai ylihuomenna kurkkaamassa onko vielä tullut Matti-myöhäisten lappuset tai sitten jätän tämän suosiolla sijaiselleni. Katsotaan mitkä on fiilikset.
Tänään on jäänyt päiväunet välistä. Koirat ovat maanneet kotona, joten niillä riittää energiaa. Olen ihan väsynyt kolmen tunnin työskentelystä. Naurettavaa! Pakko pitää pieni paussi sohvalla ja ajatella elämää uudelleen vähän myöhemmin.
Eikä paussista tullut lasta, ei paskaa (tiedän ruma sanonta, mutta äitini käyttää tätä ja tämä vaan sopii joskus niin hyvin). Nuorempi koira harrison oli nälkäinen ja ruuan saatuaan kovä äänisesti lenkille valmis. Vaihtoehtoina oli mukamas lepäillä ja menettää samalla kärsivällisyys tai sitten vaan lähteä pienelle kävelylle ja hoitaa lepäily myöhemmin. Viimeisin vaihtoehto tuntui kaikkein järkevimmältä ja varmaan myös oli sitä. Jalkapohjat ovat hellänä kävelystä, mutta se on pieni vaiva siihen nähden, että mamma sai raitista ilmaa koirien lisäksi. Kuka siis taluttaa ja ketä?
Miten ihmeessä jaksan fyysisesti taluttaa koiria muutaman viikon työrupeaman lomassa? Rehellisesti sanottuna en tiedä! Luultavasti silloin valitsen naksuttimen ja koirien tekemiseksi tulee sellaisten temppujen opettelu, että voin istua sohvalla jalat koholla. Nyt pitäisi jaksaa laittaa ruokaa, mutta en edes tiedä koska mies on tulossa kotiin. Työpäivää on jatkunut se perinteinen yrittäjän minimi 12 tuntia. Kotona odottaa väsynyt raskaana oleva vaimo ja kaksi semi lenkitettyä koiraa, jotka vielä tarvitsevat liikuntaa (tai ainakin nuorempi niistä). Millä sen miehen saisi tajuamaan, että kotonakin tarvitaan läsnäoloa eikä pelkästään moi-hei-hyvää yötä kaveria? Huh. Normaalina lomapäivänä tästä selviää jotenkin järki päässä, mutta yhtään ylimääräisellä aktiviteelilla varustettuna päivänä on oma hermo kireällä - turhaan. Nyt tarvitaan asenteen palautus. Lähden keittämään perunoita, pilkkomaan kurkkua ja huitaisen kastikkeen kasaan voitateista sekä keskityn johonkin muuhun kuin valittamiseen, vaikka siihen ruuan laittoon. Näyttää herra H lopulta rauhoittuvan eteisen lattialle köllöttelemään. Elämä voittaa sittenkin ;)
Tänään on jäänyt päiväunet välistä. Koirat ovat maanneet kotona, joten niillä riittää energiaa. Olen ihan väsynyt kolmen tunnin työskentelystä. Naurettavaa! Pakko pitää pieni paussi sohvalla ja ajatella elämää uudelleen vähän myöhemmin.
Eikä paussista tullut lasta, ei paskaa (tiedän ruma sanonta, mutta äitini käyttää tätä ja tämä vaan sopii joskus niin hyvin). Nuorempi koira harrison oli nälkäinen ja ruuan saatuaan kovä äänisesti lenkille valmis. Vaihtoehtoina oli mukamas lepäillä ja menettää samalla kärsivällisyys tai sitten vaan lähteä pienelle kävelylle ja hoitaa lepäily myöhemmin. Viimeisin vaihtoehto tuntui kaikkein järkevimmältä ja varmaan myös oli sitä. Jalkapohjat ovat hellänä kävelystä, mutta se on pieni vaiva siihen nähden, että mamma sai raitista ilmaa koirien lisäksi. Kuka siis taluttaa ja ketä?
Miten ihmeessä jaksan fyysisesti taluttaa koiria muutaman viikon työrupeaman lomassa? Rehellisesti sanottuna en tiedä! Luultavasti silloin valitsen naksuttimen ja koirien tekemiseksi tulee sellaisten temppujen opettelu, että voin istua sohvalla jalat koholla. Nyt pitäisi jaksaa laittaa ruokaa, mutta en edes tiedä koska mies on tulossa kotiin. Työpäivää on jatkunut se perinteinen yrittäjän minimi 12 tuntia. Kotona odottaa väsynyt raskaana oleva vaimo ja kaksi semi lenkitettyä koiraa, jotka vielä tarvitsevat liikuntaa (tai ainakin nuorempi niistä). Millä sen miehen saisi tajuamaan, että kotonakin tarvitaan läsnäoloa eikä pelkästään moi-hei-hyvää yötä kaveria? Huh. Normaalina lomapäivänä tästä selviää jotenkin järki päässä, mutta yhtään ylimääräisellä aktiviteelilla varustettuna päivänä on oma hermo kireällä - turhaan. Nyt tarvitaan asenteen palautus. Lähden keittämään perunoita, pilkkomaan kurkkua ja huitaisen kastikkeen kasaan voitateista sekä keskityn johonkin muuhun kuin valittamiseen, vaikka siihen ruuan laittoon. Näyttää herra H lopulta rauhoittuvan eteisen lattialle köllöttelemään. Elämä voittaa sittenkin ;)
 |
| Näistä tehdään ruokaa, nam! |
Kommentit