22.7. kahden minuutin sääntö
Kolmen päivän ahditusputki on selätetty (ainakin hetkeksi). Heti aamulla päätin syödä kunnon aamupalan, jottei tarvitse ihmetellä lounaalla jättinälkää. Heitin koneellisen pyykkiä ja muistin samalla arvostaa pyykkikoneen tuomaa elämän helpostusta.
Tulevaa hellepäivää varten on varauduttu kunnon kerroksella suojakerroin 50 aurinkorasvaa, koirat sai hikisen kävelyn ja pikkuisen kylmävesihuuhtelun. Siesta aika on alkanut. Lämpötila on kivunnut varjossa jo +30 asteeseen. Ilmassa on kuitenkin pieni tuulen vire. Haaveissa olisi ranta tai muu vastaava vesiaihe, jonka ääreltä löytyisi pieni varjo, hyvä kirja ja minä.
Lenkin jälkeen muistin kuinka asiat, jotka vievät kaksi minuuttia tai alle kannattaa tehdä heti tai muuten asiat vaan turhaan kertyvät. Kaksi minuuttia on niin älyttömän lyhyt aika ja kuinka monta minuuttia, tuntia, hetkeä... viimeisen kolmen päivän aikana olen käyttänyt surkutteluun. Liian monta! Olen ollut itselleni aivan liian ankara ja pitänyt sellaista sisäistä ruoskintapuhetta, että ihan hävettää. Tänään voisin edes yritää olla lempeämpi itselleni ja antaa anteeksi aikaisemmat hulluutukset. Tästä innostuneena poistin lakanat sängystä (kesto alle 2min), heitin jo pestyt pyykit narulle (kesto yli 2 min, mutta ei merkittävästi), laitoin uudet pyykit koneeseen (kesto alle 2min) ja siivosin pöydältä kynän ja muutaman paperin (kesto muutama sekuntti). Niin pienillä asioilla on niin suuri vaikutus. Ja kun pienet asiat on alta pois niin voi rauhassa keskittyä niihin asioihin, jotka miellyttävät.
Eilen muistin unikaverit ja kaivoin tyypit esiin. Ajatus oli tehdä muutama lisää, mutta ahdistus vei voiton siitäkin ajatuksesta. Tänään teen niitä lisää, jos huvittaa. Muutamat ovat saaneet jo uuden kodin ja omistajan, mutta huomatkaa tyylikkäät trikoopöksyt. Löytyy siniveristä, aasialaistyylistä kellahtavaa väriä jne. Ilman kaavaa, ilman stressiä, pelkkää hullua luovuutta, mutta ei liikaa stressiä. On kädellisiä ja ilma. Ei sisällä mitään irtoavaa osaa (paitsi ne pöksyt). Mietin, että saisikohan sitä jostain kauraa tms. jota voisi pistää pieneen pussiin ja ommella univeikkosten sisään niin silloin niistä saisi mukavamman tuntuisia ja tyypit voisi helteellä heittää pakastimeen ja kylmällä mikroon niin ne olisivat tarvittaessa viilentäviä tai lämmittäviä? Olisi ainakin kiva kokeilla. Lämpeneeköhän herneet samalla tavalla kuin kaurat.. ehkä ei.
Tällä hetkellä raskaanaolevan äitikokelaan aivonystyröitä hieroo kirja Why the West Rules - For Now, kirjailija Ian Morris. Typpi on arkeologi ja kirjoittaa mielenkiintoisesti ihmishistorian kulusta. Kirja on kuitenkin aikamoinen tiiliskivi, joten siihen rinnalle pitäisi keksiä joku muu, kevyempi luettava, koska tähän kirjaan mielellään uppoaa pidemmäksi hetkeksi kerrallaan ja aina ei sellaisia hetkiä tule.
Eilen vauva tarjosi uudenlaisen vatsaelämyksen. Pötköttelin sängyllä jalat koholla, jotta turvotus hieman laantuisi ja voisi ruveta nukkumaan. Vauva nosti varmaankin peppunsa pystyyn napani oikealle puolelle ja maha näytti lähinnä alienien valtamalta. Siinä sitä taputeltiin miehen kanssa ja luulen, että olin itse eniten hämilläni. Varsinainen akrobaatti. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka kuinka lääkäri totesi vauvan olevan pää alaspäin niin kyllä se välillä on oikomassa itseään poikittain tai ainakin melkein poikittain. Maha kun toisinaan on soikeana liikkeistä.
Tulevaa hellepäivää varten on varauduttu kunnon kerroksella suojakerroin 50 aurinkorasvaa, koirat sai hikisen kävelyn ja pikkuisen kylmävesihuuhtelun. Siesta aika on alkanut. Lämpötila on kivunnut varjossa jo +30 asteeseen. Ilmassa on kuitenkin pieni tuulen vire. Haaveissa olisi ranta tai muu vastaava vesiaihe, jonka ääreltä löytyisi pieni varjo, hyvä kirja ja minä.
 |
| siesta |
Lenkin jälkeen muistin kuinka asiat, jotka vievät kaksi minuuttia tai alle kannattaa tehdä heti tai muuten asiat vaan turhaan kertyvät. Kaksi minuuttia on niin älyttömän lyhyt aika ja kuinka monta minuuttia, tuntia, hetkeä... viimeisen kolmen päivän aikana olen käyttänyt surkutteluun. Liian monta! Olen ollut itselleni aivan liian ankara ja pitänyt sellaista sisäistä ruoskintapuhetta, että ihan hävettää. Tänään voisin edes yritää olla lempeämpi itselleni ja antaa anteeksi aikaisemmat hulluutukset. Tästä innostuneena poistin lakanat sängystä (kesto alle 2min), heitin jo pestyt pyykit narulle (kesto yli 2 min, mutta ei merkittävästi), laitoin uudet pyykit koneeseen (kesto alle 2min) ja siivosin pöydältä kynän ja muutaman paperin (kesto muutama sekuntti). Niin pienillä asioilla on niin suuri vaikutus. Ja kun pienet asiat on alta pois niin voi rauhassa keskittyä niihin asioihin, jotka miellyttävät.
 |
| unikaverit |
Tällä hetkellä raskaanaolevan äitikokelaan aivonystyröitä hieroo kirja Why the West Rules - For Now, kirjailija Ian Morris. Typpi on arkeologi ja kirjoittaa mielenkiintoisesti ihmishistorian kulusta. Kirja on kuitenkin aikamoinen tiiliskivi, joten siihen rinnalle pitäisi keksiä joku muu, kevyempi luettava, koska tähän kirjaan mielellään uppoaa pidemmäksi hetkeksi kerrallaan ja aina ei sellaisia hetkiä tule.
Eilen vauva tarjosi uudenlaisen vatsaelämyksen. Pötköttelin sängyllä jalat koholla, jotta turvotus hieman laantuisi ja voisi ruveta nukkumaan. Vauva nosti varmaankin peppunsa pystyyn napani oikealle puolelle ja maha näytti lähinnä alienien valtamalta. Siinä sitä taputeltiin miehen kanssa ja luulen, että olin itse eniten hämilläni. Varsinainen akrobaatti. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka kuinka lääkäri totesi vauvan olevan pää alaspäin niin kyllä se välillä on oikomassa itseään poikittain tai ainakin melkein poikittain. Maha kun toisinaan on soikeana liikkeistä.
Kommentit