23.7. raskausarvet - tervetuloa uusi keho

Ne on todistettavasti täällä - raskausarvet. Sinisen punaiset tiikerin halausjäljet. Uimarannalla lököily pikkuisissa bikineissä valaan kokoisena sekä näköisenä ja raskausarvissa on kokemus, jota en ehkä ihan heti unohda. En edes tiennyt omistavani raskausarpia sitten eilisen rannallamakoilun. On se mies nähnyt minut alasti koko nykyisessä komeudessani, mutta joko niitä ei ole ollut tai sitten naiset ovat vaan parempia bongaamaan kehon muutoksia noin yleensä. On ollut alavatsa pinkeän pallomaisen venyneen oloinen tässä pidemmän tovin, mutta nytkö ne jo tuli? Voi niitä onnellisia, jotka eivät kärsi pahoinvoinnista, migreenistä tai raskausarvista ja voi meitä onnettomia, jotka saamme koko potin. Tiedetään, ettei hullunlailla rasvaaminen  siihen vaikuta repeääkö kudokset ihon alta, mutta silti välähti ajatus, että olisiko voinut estää niiden tulemisen jollain tavalla? Tarpeeksi rasvaa, enemmän tukivyötä, paremmat syvät lihakset, joinko tarpeeksi, mitä jätin yksinkertaisesti tekemättä... Vähän samanlainen olo kuin autolla ajaessa kun poliisi tulee vastaan. Onko turvavyö kiinni, ajanko ylinopeutta, olenko humalassa ja nämä tulee mieleen aina vaikka en ole ajanut autoa humalassa tai turvavyöttä ja yritän vielä pysyä nopeusrajoitusten sallimassa rajassa ihan oman turvallisuuteni takia.

Ei muuta kuin nauttimaan uudesta uljaasta kehosta, joka kantaa sisällään uutta ihmeellistä elämää ja silmät kiinni kun mies hyppii katolla rännejä putsaamassa.

Mikä autuas helteinen päivä ja ihanat maisemat sekä muodokas mama!